Pyhä parantava paasto

Paastolla on asemansa monissa kulttuureissa ja erityisesti lukuisissa uskonnollisissa perinteissä. Erityisesti juutalais-kristillis-islamilainen perinne pitää paastoa arvossaan. Paastolla on sekä biologisia että terveydellisiä ulottuvuuksia. Paastopäivien pitäminen on myös muodikas laihdutuskeino, jonka ajatus on peräisin ravinnosta ja terveydestä tehdyistä tutkimuksista. 

Omat kokemukseni 'paastoamisesta' liittyvät sekä herkuttelulakkoihin (karkkilakon laajennus) että paastolaihduttamiseen (ns. pätkäpaasto tai 5:2 paasto). Edeltävällä oli jonkinlaisia hengellisiäkin ulottuvuuksia nuorempana, mutta jälkimmäinen liittyi lähinnä terveyteen, vaikkei niinkään painonpudotukseen. Osittain juuri jälkimmäinen sai minut kiinnostumaan paastoamisesta laajemminkin.

Paastoamisella oli julkisuudessa pitkään lähinnä uskonnollisia ja vaihtoehtolääketieteen leima. Silti kiinnostanut lääkäreitä monissa maissa ja paastoamista on tutkittu erityisesti Neuvostovenäjällä ja Saksassa sekä sittemmin eläinkokeiden myötä myös Yhdysvalloissa. Paaston epäkaupallisuus on kuitenkin hidastanut tutkimusta. Samoin monen lääkärin on vaikea hyväksyä ajatusta, että ruumiin kituuttamisella voisi olla parantavaa vaikutusta. Kuitenkin tasainen ravinnonsaanti on ihmiskunnan piirissä todennäköisesti uutta ja niukan ravinnon kaudet luonnollisempia.

Gandhi paastoaa 1923.

Vaihtoehtolääketiede tuntee mehupaaston, jossa pyritään kehon puhdistumiseen. Siinä korvataan ravinto vihannes- ja hedelmämehuilla. Moni ryhtyy mehupaastolle puhdistaakseen ruoansulatuselimistönsä. Koska ravinto ei sisällä kuitua, suoli joudutaan aktivoimaan muilla keinoin. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu viikon mehupaaston laskevan veren kolesterolia. Mehupaastoja pidetään kuitenkin vesipaastoa heikoimpina ja usein rahan haaskauksena. 'Detox' eli puhdistautumisideologia on enemmän markkinointipsykologiaa kuin todella hyödyllistä.

Moraalisista syistä paastoavat syömälakkolaiset ovat pyrkineet ruoasta kieltäytymällä kiinnittämään huomiota laillisiin ja moraalisiin epäkohtiin. Nälkälakko on eräänlainen äärimmäinen mielenosoituksen muoto, joka ravistelee vastustajia. Nälkälakkojen ehkä tunnetuin esikuva oli Mohammad Gandhi, joka vastusti niillä brittiläistä siirtomaavaltaa. Nälkäprotestilla onkin intialaisessa oikeuskäytännössä pitkät perinteet, jotka ulottuvat ainakin 400 eaa. Siitä on maininta myös Ramajana-eepoksessa.

Joukkopelon vankeina

Ihmisiin on sisäänohjelmoitu pelkomekanismi, jonka tarkoitus on suojella meitä pahoilta asioilta. Historian aikana esimerkiksi moniin sairauksiin on suhtauduttu joukkopaniikin oirein. Yhä tänä- päivänäkin joukkopaniikkia esiintyy huolimatta kasvaneesta tietämyksestämme. Usein taustalla on tänäpäivänä medioiden tarve rahastaa katastrofeilla sen sijaan, että he todella pohtisivat asioita ja levittäisivät tietoa.

Ainoa asia mitä meidän pitää pelätä on pelko itse.

- F D Roosevelt -

Vaikka pelko on sinänsä suojeleva tunne, ovat sen seuraukset toisinaan kielteisiä. Pelko saattaa lukita järkevän ajattelun ja saa tavallisesti hyvinkin järkevät ihmiset toimimaan paniikinomaisesti ja toisinaan jopa typerästi. Omiin pelkoihin ja vastenmielisyyksiin olisikin syytä suhtautua kriittisesti.

Pelko näkyy silmissä.

Tunnetun historian aikana joukkopelot ovat iskeneet ihmisjoukkoihin useaan otteeseen Menneissä yhteiskunnissa, joissa tiedonvälitys oli vajavaista ja tietoa oli vaikeasti saatavana, oli terveellistä karttaa epäilyttäviä sairauksia. Monien kuolettavien sairauksien edessä tunnemme edelleen avuttomuutta, joka herkästi synnyttää paniikinomaista käytöstä. Myös vieraita ihmisiä ja outoja asioita kannatti välttää ennen kuin niiden seuraukset tunnettiin.

Joukkopelkoa syntyy usein muissakin tilanteissa, joissa ihmisen elämä ja elinolosuhteet ovat vaarassa. Aiemmin pelkoa aiheuttivat satojen menetykset ja nälkävuodet, tänäpäivänä taustalla on esimerkiksi talouden epävakaus. Pelkäämme myös oman fyysisen vapauden ja toimintavapauden menetystä. Pelkoreaktiot tilanteissa, joissa suuret ihmiset ovat kokoontuneet yhteen voivat olla paitsi hölmöjä myös suorastaan vaarallisia.

Joukkopelko edellyttää yleistä tunnettavuutta. Aiemmin tiedonvälitys kulki usein ihmiseltä toiselle jouruina. Nykyisin teknistyneen tiedonvälityksen maailmassa tiedon välitys on entistä tehokkaampaa ja halutessa kaikkien saatavilla. Kriittisyys on usein ihan tervettä, kunhan se perustuu tosiasioihin, eikä median haluun myydä itseään.

Äkillinen paniikki tai joukkohysteria

Yllättävien vaaratilanteiden tapahtuessa ihmiset reakoivat usein hätääntymällä. Taustalla on usein loukkuun jäämisen pelko. Suurten joukkojen hätääntymisellä on usein vaarallisia seurauksia. Ihmiset toimivat arvaamattomasti ja aiheuttavat toimillaan vaaratilanteita. Joskus joukkohysterian seuraukset ovat paljon vaarallisempia kuin alkuperäinen vaaratilanne itsessään.

Kun Fukusiman ylinvoimala räjähti, jonottivat vanhuksestkin apteekeissa jodia, huolimatta siitä, että jodista tuskin on hyötyä yli 40-vuotiaille ja että hyöty nuorilla aikuisillakin on melko vähäinen. Tutkituista atomipommin uhreista 20-40 vuotiailla oli vain hyvin vähäistä nousua kilpirauhassyövässä ja vanhemmilla ikäluokilla sitä ei ollut lainkaan.

Eikä jodi suojaa säteilyltä, vaan ainoastaan radioaktiivisen keräytymiseltä kilpirauhaseen. Mahdollisten haittojen vuoksi ei sitä turhaan kannata syödä. Näkymättömänä säteily on kuitenkin pelottavan salaperäinen ja sen uhka saa ihmiset suojautumaan vaistonvaraisesti. Lähelläkin tapahtuvan ydinlaitoksen onnettomuudelta suojautuu kuitenkin parhaiten pysyttelemällä sisätiloissa. Tietämättömyys lisääkin usein uhkaavuutta ja paniikin omaista käytöstä.

Selittämättömät tilanteet lisäävät yleistä pelkoa. Tällaisia tilanteita ovat olleet esimerkiksi eläinten joukkokuolemat. Beeben kaupungissa, Yhdysvaltain Arkansissa, tippui parina vuonna taivaalta tuhansia lintuja, joiden kuolinsyytä tutkijatkaan eivät täysin selvittäneet. Ihmiset olivat ymmärrettävästi huolissaan. Keskitalvella 2010-2011 raportoitiin myös muita eläimiin liittyviä joukkokuolemia yhdysvalloissa. Jotkut kristilliset ääriryhmät ennustivat maailmanloppua. Vastaavankaltaisia huolta herättäneitä lintukuolemia on tapahtunut sittemmin myös Euroopassa esimerkiksi Ruotsissa ja Italiassa.

Le Royn koulussa, Yhdysvaltain New Yorkin osavaltiossa, oppilaat alkoivat saada outoja nykimisoireita, jotka muistuttivat hieman touretten syndroomaa. Jotkut kansalaisaktivsistit epäilivät oireita ympäristömyrkkyjen aiheuttamaksi. Lääkärien mukaan tunnetut aineet eivät aiheuttaisi kyseisenlaisia oireita Ympäristöstä ei löytynytkään mitään myrkyllisiä aineita. Oireiden kuvaukset olivat levinneet sosiaalisessa mediassa ja ne paljastuivatkin lopulta konversiohäiriöksi, jota aiemmin nimitettiin hysteriaksi. Kyse olikin eräänlaisesta joukkopaniikista, jonka syyt olivat psyykkisiä ja usein stressiperäisä.

Vaarallisimpia joukkopaniikit ovat silloin, kun ne tapahtuvat äkkinäisesti paikoissa, joissa paljon ihmisiä on kokoontunut yhteen. Tuolloin voivat heikoimmat, erityisesti vanhukset ja lapset jäädä jalkoihin. Paniikin saattaa syntyä esimerkiksi tulipalosta poistumisen yhteydessä. Esimerkiksi Torontossa syntyi 2012 paniikki suuressa ostoskeskuksessa, kun nuori mies alkoi ammuskella ruokaosaston kassajonossa. Sadat hätääntyneet rynnivät uloskäynneille.

2010 Love Parade- teknofestivaaleilla Saksassa syntyi paniikki tunnelissa ennen festivaalialueelle saapumista.500 metriä pitkä tunneli tukkeutui vastakkaisiin suuntiin liikkuvien ihmismassojen seurauksena. Kaaos syntyi ilmeissti tiheään sulloutuneen joukossa ahtaan paikan kammosta. Suuren joukon yrittäessä poistua paikalta, osa jäi jalkoihin. Pelastushenkilökunnan oli vaikea päästä auttamaan tiiviin väkijoukon vuoksi. Tämän seurauksena 15 henkeä menehtyi. Järjestäjiä syytettin huonoista turvallisuusjärjestelyistä.

Joukkohysterian tai -paniikin taustalla on ihmiselle ominainen laumakäyttäytyminen. Koska olemme luonnostamme sosiaalisia eläimiä ja elämme yhteisöissä, on tärkeää, että osaamme lukea toisten tunnetiloja ja vastata niihin nopeasti. Havaittu vaara laukaisee ruumiissa reaktion, jonka muut havaitessaan toistavat. Näin pelko leviää. Tämä tehostaa lauman tai yhteisön nopeaa pakoa. Samalla se synnyttää ominaisuuden, jota kutsutaan suggestioherkkyydeksi. Edes kielen ja kulttuurin kehitys ei ole vaimentanut sisäistä laumaeläintämme.

Kreikkalainen juustokakku

Flao de Menorca (by Slastic)

Juustokakun sanotaan olevan ikivanha leivonnainen. Muinainen juustokakku oli kuitenkin hieman erilainen kuin nykyinen herkkuleivonnainen. Silti juustosta, hunajasta ja jauhoista leivottuja kakkuja tarjottiin muinaisen Kreikan olympialaisten urheilusankareille kenties jo 776 eaa.

Juustoisia leivonnaisia on voinut periaatteessa olla olemassa siitä lähtien kuin juustoja alettiin valmistamaan. Vanhimmat tunnetut juustomuotit ovat kotoisin Samoksen saarelta 2000 eaa. Ainakin tuolloin on Kreikan lähialueella valmistettu juustoja. Todisteita näistä leivonnaisista on kuitenkin vasta paljon myöhemmin.

Ilmeisesti ensimmäinen kirjallinen maininta juustoisista leivonnaisista on kenties 500-luvulta eaa eläneen kreikkalaisen lääkärin Aegimiuksen jo kadonneissa kirjoituksessa. Tämä tiedetään vain, koska parisataa vuotta myöhemminen elänyt Kyrenen kreikkalainen Callimachus lainaa hänen kirjoitustaan.

Ikivanhoja ohjeita

Cato Major

Vanhimmat tunnetut juustokakun valmistusohjeet sijoittuvat parisataa vuotta ajanlaskumme alun molemmille puolille. Roomalaisen poliitikon Marcus Porcius Cato'n maatalousoppaassa on libumin ja placentan ohjeet. Ne olivat uskonnollisiin tarkoituksiin leivottuja uhrikakkuja. Placenta muistutti enemmän nykyaikaista juustokakkua, sillä siinä oli erillinen pohja ja siinä on makeutena hunajaa. Libum on pikemminkin eräänlainen suolainen juustoleipä.

Cato antaa libumille seuraavan ohjeen: "Hienonnetaan kaksi naulaa juustoa hyvin hienoksi mortellissa, lisätään naula (= libra: 327 grammaa - roomalainen mittayksikkö) jauhoja (tai 1/2 naulaa, jos halutaan hienompaa) ja sekoitetaan hyvin juustoon. Lisätään yksi kananmuna ja sekoitetaan hyvin. Leivotaan leiväksi ja paistetaan laakerin lehdillä." Placenta puolestaan muodostuu vehnäjauhoista tehdystä taikinakuoresta, jonka täytteenä on lampaanjuusto-hunaja seosta ja speltti-vehnätaikinapalasia. Sekin paistetaan öljyttyjen laakeripuun lehtien päällä ruukussa, joka on haudattu hiilien alle.

Vuoden 230 tienoilla kreikkalainen Athenaeus tallensi eräiden lähteiden mukaan seuraavan yksinkertaisen ohjeen: "Vaivaa juusto hienoksi, valuta siivilässä. Lisää hunajaa ja sitkoisia vehnäjauhoja. Paista kakku, jäähdytä ja tarjoile." Atheaeuksen toisessa kirjoituksessa kerrotaan monenlaisista muistakin juustokakuista, joihin tulee esimerkiksi talia tai pähkinöitä ja viikunoita. Tekstin perusteella erilaiset juustopiiraat - tai kakut olivat suosittuja ja niitä oli monia erilaisia. Hän pohtii, mikä plankoutas piiraan muodoista oli kaikkein herkullisin.

Pyhiä kakkusia

Antiikin Kreikan viljavuuden ja kevään jumalattarille Demeterille ja Korelle (alias Persefone) tehtiin myös paksua makeaa juustotorttua nimeltä plankous, joka saattaa olla ollut Caton placentan esikuva. Jumalattarien lisäksi sitä myytiin myös evääksi ateenan torilla (Agoralla). Keskeisiä aineosia olivat jauhot, hunaja ja juusto ja se paistettiin ritilällä. Myöhemmin juustopiiraan nimi oli plankoutas tetyromenous, tyritas plankoutas ja keskiajalla plankoutas entyritas. Bysantin ajoilta asti tunnetun trahanopittan valmistus tunnetaan edelleen. Mahdollisesti samasta juuresta juontuvat myös sekä pizzan (bysanttilaisella kulttuurilla oli vahva ote Etelä-Italiassa) että pita-leivän nimet.

Artemis

Täysikuun aikaan Artemis-jumalattarella (myös: Hekate) uhrattiin puolestaan amphiphontes-kakkuja (ampiphon), joiden päälle oli kiinnitetty pieniä valoja tai soihtuja. Mahdollisesti nitä uhrattiin, kun sekä kuu että aurinko olivat yhtä aikaa näkyvissä. Eräiden lähteiden mukaan myös sen valmistukseen oli käytetty juustoa. Artemis oli villi öinen neitsytjumalatar, jota paikoin palveltiin myös hedelmällisyyden ja synnytyksen jumalattarena.

Usein häneen samaistettiin myös kuutamon jumalatar Selene, jolle myös uhratiin juustokakkuja, joiden nimi oli puolestaan phthois. Sen ainesosina oli hunaja, juusto ja vehnäjauhot ja sitä syötiin uhrieläimen lihan seurana. Kreikkalaiset tunsivat myös muita jumalattarille uhrattuja kakkuja, joista kaikissa ei suinkaan ollut mukana juustoa.

Espanjassa, lähinnä Iberian niemimaan itäosissa ja Baleaarien saaristossa, valmistetaan yhä juustosta ja hunajasta usein puolikuun muotoisia pääsisäiskakkuja Flaons, joista yksinkertaisimmat muistuttavat hätkähdyttävästi Selene jumalattaren kunniaksi leivottuja uhrikakkuja. Vastaavat kyproslaiset kakut tunnetaan puolestaan nimellä flaounes ja niitä tarjotaan sekä pääsiäisen että ramadanin kunniaksi uskonnosta riippuen. Kakkujen kaukaiset ääripäät viittaavat aiempaan laajaan levinnäisyyteen. Vaikka kakut ovatkin erilaisia, molempien keskeisenä ainesosana on juusto.

Myöhempää historiaa

Keskiajalla juustokakku levittäytyi ilmeisesti ristiretkien seurauksena myös Pohjois-Eurooppaan. Varhaisin tunnettu keskieurooppalainen juustokakun ohje on myöhäiskeskiajan Englannista 1390-luvun Forme of Cury-keittokirjasta.

Kuitenkin nykyaikainen juustokakku syntyi vasta nykyaikaisen tuorejuuston myötä 1870-luvulla, muunnoksena ranskalaisesta Neufchâtel-juustosta. Pastoroitu phiadelphia-tyylinen tuorejuusto tuli markkinoille 1920-luvulla. Kotoinen rahkapiirakkammekin on muuten eräs juustokakun muodoista, jonka kaltaista leivonnaista  myös saksalaiset (käsekuchen) ja skandinaavit (ostkaka) rakastavat. Rahkahan on sekin oikeastaan erääänlainen tuorejuusto.

Lisätietoja, lähteitä ja nykyaikaisia tulkintoja:

Athenian Cheese Cake
Cato senior: On Agriculture
The deipnosophists, or, Banquet of the learned of Athenæus - part III (pätkä juustokakuista)
Sambocade, 1300-1600-lukujen juustokakku, maustettu seljankukilla, nykytulkinta
Torta Bianca, neitsyt Marian juustokakku keskiajan Italiasta
Plakous, pelanos and other ‘cakes’ of the Hellenic Tradition
Bartolomeo Platina: De honesta voluptate et valetudine (1465): Torta Sambucea (seljanmarjatorttu) Curye on Inglysch: Tart de Bry (makea juusto- ja munakakku)
Spanish Cheesecake from Ibiza Recipe - Flaó
Authentic Spanish Recipes: Flaó (rahkaminttutorttu)