Ihmisiin on sisäänohjelmoitu pelkomekanismi, jonka tarkoitus on suojella meitä pahoilta asioilta. Historian aikana esimerkiksi moniin sairauksiin on suhtauduttu joukkopaniikin oirein. Yhä tänä- päivänäkin joukkopaniikkia esiintyy huolimatta kasvaneesta tietämyksestämme. Usein taustalla on tänäpäivänä medioiden tarve rahastaa katastrofeilla sen sijaan, että he todella pohtisivat asioita ja levittäisivät tietoa.
Vaikka pelko on sinänsä suojeleva tunne, ovat sen seuraukset toisinaan kielteisiä. Pelko saattaa lukita järkevän ajattelun ja saa tavallisesti hyvinkin järkevät ihmiset toimimaan paniikinomaisesti ja toisinaan jopa typerästi. Omiin pelkoihin ja vastenmielisyyksiin olisikin syytä suhtautua kriittisesti.
Tunnetun historian aikana joukkopelot ovat iskeneet ihmisjoukkoihin useaan otteeseen Menneissä yhteiskunnissa, joissa tiedonvälitys oli vajavaista ja tietoa oli vaikeasti saatavana, oli terveellistä karttaa epäilyttäviä sairauksia. Monien kuolettavien sairauksien edessä tunnemme edelleen avuttomuutta, joka herkästi synnyttää paniikinomaista käytöstä. Myös vieraita ihmisiä ja outoja asioita kannatti välttää ennen kuin niiden seuraukset tunnettiin.
Joukkopelkoa syntyy usein muissakin tilanteissa, joissa ihmisen elämä ja elinolosuhteet ovat vaarassa. Aiemmin pelkoa aiheuttivat satojen menetykset ja nälkävuodet, tänäpäivänä taustalla on esimerkiksi talouden epävakaus. Pelkäämme myös oman fyysisen vapauden ja toimintavapauden menetystä. Pelkoreaktiot tilanteissa, joissa suuret ihmiset ovat kokoontuneet yhteen voivat olla paitsi hölmöjä myös suorastaan vaarallisia.
Joukkopelko edellyttää yleistä tunnettavuutta. Aiemmin tiedonvälitys kulki usein ihmiseltä toiselle jouruina. Nykyisin teknistyneen tiedonvälityksen maailmassa tiedon välitys on entistä tehokkaampaa ja halutessa kaikkien saatavilla. Kriittisyys on usein ihan tervettä, kunhan se perustuu tosiasioihin, eikä median haluun myydä itseään.
Kun Fukusiman ylinvoimala räjähti, jonottivat vanhuksestkin apteekeissa jodia, huolimatta siitä, että jodista tuskin on hyötyä yli 40-vuotiaille ja että hyöty nuorilla aikuisillakin on melko vähäinen. Tutkituista atomipommin uhreista 20-40 vuotiailla oli vain hyvin vähäistä nousua kilpirauhassyövässä ja vanhemmilla ikäluokilla sitä ei ollut lainkaan.
Eikä jodi suojaa säteilyltä, vaan ainoastaan radioaktiivisen keräytymiseltä kilpirauhaseen. Mahdollisten haittojen vuoksi ei sitä turhaan kannata syödä. Näkymättömänä säteily on kuitenkin pelottavan salaperäinen ja sen uhka saa ihmiset suojautumaan vaistonvaraisesti. Lähelläkin tapahtuvan ydinlaitoksen onnettomuudelta suojautuu kuitenkin parhaiten pysyttelemällä sisätiloissa. Tietämättömyys lisääkin usein uhkaavuutta ja paniikin omaista käytöstä.
Selittämättömät tilanteet lisäävät yleistä pelkoa. Tällaisia tilanteita ovat olleet esimerkiksi eläinten joukkokuolemat. Beeben kaupungissa, Yhdysvaltain Arkansissa, tippui parina vuonna taivaalta tuhansia lintuja, joiden kuolinsyytä tutkijatkaan eivät täysin selvittäneet. Ihmiset olivat ymmärrettävästi huolissaan. Keskitalvella 2010-2011 raportoitiin myös muita eläimiin liittyviä joukkokuolemia yhdysvalloissa. Jotkut kristilliset ääriryhmät ennustivat maailmanloppua. Vastaavankaltaisia huolta herättäneitä lintukuolemia on tapahtunut sittemmin myös Euroopassa esimerkiksi Ruotsissa ja Italiassa.
Le Royn koulussa, Yhdysvaltain New Yorkin osavaltiossa, oppilaat alkoivat saada outoja nykimisoireita, jotka muistuttivat hieman touretten syndroomaa. Jotkut kansalaisaktivsistit epäilivät oireita ympäristömyrkkyjen aiheuttamaksi. Lääkärien mukaan tunnetut aineet eivät aiheuttaisi kyseisenlaisia oireita Ympäristöstä ei löytynytkään mitään myrkyllisiä aineita. Oireiden kuvaukset olivat levinneet sosiaalisessa mediassa ja ne paljastuivatkin lopulta konversiohäiriöksi, jota aiemmin nimitettiin hysteriaksi. Kyse olikin eräänlaisesta joukkopaniikista, jonka syyt olivat psyykkisiä ja usein stressiperäisä.
Vaarallisimpia joukkopaniikit ovat silloin, kun ne tapahtuvat äkkinäisesti paikoissa, joissa paljon ihmisiä on kokoontunut yhteen. Tuolloin voivat heikoimmat, erityisesti vanhukset ja lapset jäädä jalkoihin. Paniikin saattaa syntyä esimerkiksi tulipalosta poistumisen yhteydessä. Esimerkiksi Torontossa syntyi 2012 paniikki suuressa ostoskeskuksessa, kun nuori mies alkoi ammuskella ruokaosaston kassajonossa. Sadat hätääntyneet rynnivät uloskäynneille.
2010 Love Parade- teknofestivaaleilla Saksassa syntyi paniikki tunnelissa ennen festivaalialueelle saapumista.500 metriä pitkä tunneli tukkeutui vastakkaisiin suuntiin liikkuvien ihmismassojen seurauksena. Kaaos syntyi ilmeissti tiheään sulloutuneen joukossa ahtaan paikan kammosta. Suuren joukon yrittäessä poistua paikalta, osa jäi jalkoihin. Pelastushenkilökunnan oli vaikea päästä auttamaan tiiviin väkijoukon vuoksi. Tämän seurauksena 15 henkeä menehtyi. Järjestäjiä syytettin huonoista turvallisuusjärjestelyistä.
Joukkohysterian tai -paniikin taustalla on ihmiselle ominainen laumakäyttäytyminen. Koska olemme luonnostamme sosiaalisia eläimiä ja elämme yhteisöissä, on tärkeää, että osaamme lukea toisten tunnetiloja ja vastata niihin nopeasti. Havaittu vaara laukaisee ruumiissa reaktion, jonka muut havaitessaan toistavat. Näin pelko leviää. Tämä tehostaa lauman tai yhteisön nopeaa pakoa. Samalla se synnyttää ominaisuuden, jota kutsutaan suggestioherkkyydeksi. Edes kielen ja kulttuurin kehitys ei ole vaimentanut sisäistä laumaeläintämme.
Monien pelottavien sairauksien ollessa kyseessä on myös etsitty syntipukkeja, jotka ovat saaneet kokea vihaa ja väkivallan pelkoa, toisinaan itse väkivaltaakin. Syntipukeiksi ovat usein joutuneet jo ennestään syrjitys tai poikkeavat ryhmät tai yksilöt.
Tunnetuimpia ja pelottavimpia tauteja vanhalla ajalla oli lepra. Pelkoa aiheuttivat sekä tarttuvuus että ulkonäön turmeltuminen ja toimintakyvyn heikkeneminen. Keskiajalla leprasairaita varten perustettiin leprosaarioita syrjäisiin paikkoihin. Kristityillä alueilla taudin kokemiseen vaikuttivat myös vanhatestamentalliset käsitykset taudista.
Paiserutto on aiheuttanut laajoja kuolemiin johtavia tautiepidemioita, mitkä ovat lisänneet sen pelottavuutta. 1300-luvulla taudin levittäjiksi epäiltiin noitia tai juutalaisia. 1700-luvun Suomessa tapahtuneen epidemian aikana tautiin sairastuneet talot ja henkilöt merkittiin.
1800-luvulla aasialainen kolera levisi maailmalla parantuneiden kulkuyhteyksien seurauksena. Se aiheutti suurta pelkoa kunnes saatiin hallintaan taudinaiheuttajan löytämisen seurauksena 1900-luvun alussa ja siihen kyettiin suhtautumaan järkiperäisesti. 1800-luvulla myös keuhkotuberkuloosi lisäsi yleistä "basillipelkoa" ja aikaansai hygienia-hysteriaa. Sen pelko on hälventynyt vasta viime vuosikymmeninä. Myöskin polio eli lapsihalvaus, joka muutti muotoaan 1800-luvulla kuumetaudista halvauttavaksi aiheutti pelkoa aina 1900-luvulle saakka. 1900-luvun alun espanjankuumeen seurauksena myös influenssaepidemiat ovat aiheuttaneet joukkopelon oireita.
Tuoreimpia paniikin aiheuttavia ovat ns. uudet sairaudet kuten AIDS ja ebola, joista molemmat ovat peräisin Afrikasta. Vaikka AIDS leviää sangen heikosti, eikä selviä esimerkiksi ilmassa, on sen pelottavuus seurausta kuolettavuudesta ja vaikeasta hoidettavuudesta. Yllättäen kasvavaa pelkoa aiheuttava tauti on syöpä, vaikka syöpäään sairastunut ei todennäköisesti sairastuta ketään. Syöpä on harvoin seurausta infektiosta ja silloinkin tartunta on yleensä sairastettu vuosia aiemmin, eikä enää tartu.
Eräs klassisista omaisuuden menettämisen pelon seurauksista on talletuspako, jota on viimeiseksi nähty Kreikassa. Talletuspako on seurausta ihmisten epäluulosta talletuslaitosten vakavaraisuutta kohtaan. Se liittyy usein laajempiin pankkimaailman kriiseihin. Esimerkiksi Suomessa suhteellisen pienet talletukset (alle 100 000 euroa /pankki) on suojattu juuri tällaisten tapausten ehkäisemiseksi.
Esimerkiksi paljon nähnyt saksalaisfilosofi Jürgen Habermas on verrannut Kreikan tilannetta ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Saksan Weimarin tasavaltaan, jonka taloudellinen ja poliittinen kriisi synnytti antidemokraattista liikehdintää. Tuolloin Saksaa ja sen haurasta demokratiaa runnoi 1920-luvun lama ja superinflaatio, jossa keskiluokan talletukset muuttuivat arvottomiksi.
Valuuttapako on tapahtuma, jossa valuuttakeinottelijoiden luottamus tietyn valtion tai valuutan myöntäjän kykyyn taata valuutan arvo heikkenee. Tuolloin valuutasta tulee ylitarjontaa ja sen arvo heikkenee tai jopa romahtaa. Taustalla on usein epäilys talouspolitiikan kestävyydestä tai holtittomasta luotonotosta. Valuuttapaon uhka toisaalta myös ehkäisee huonoa talouspolitiikkaa, mikä on nähty Euroopan valuuttaunionissa, jossa tiettyjen toimijoiden käytös on ollut holtittomampaa, koska suuressa yhteisössä valuuttapaon uhka on ollut heikompi.
Markkinoilla saattaa myös tapahtua muita paniikkireaktioita, jotka ovat usein seurausta ns. spekulaatiosta. Spekulaatio eli keinottelu on seurausta tulevalle talouskehitykselle laitetuista odotuksista ja toiveista. Tuolloin pyritään panostamaan omaisuuteen, jonka arvon odotetaan kasvavan. Odotusten seurauksena kysyntä kasvaa, mistä seuraa näennäinen arvonnousu. Näin syntyy niin sanottuja kuplia. Joskus talouden odotukset täyttyvät ja kupla katoaa, toisinaan odotukset eivät kuitenkaan toteudu ja seuraa ongelmia. Kun todellinen tila selviää, syntyy paniikki, joka johtaa kuplan puhkeamiseen ja omaisuuden arvon palaamiseen todelliselle tilalle. Samalla osa panostuksen tehneistä kärsii menetyksiä.
Hamstraamista esiintyy usein tulevan puutteen uhatessa. Tuolloin ihmiset hankkivat tiettyä tarviketta yli oman tarpeen. Nykyään sitä nähdään usein lakkojen edellä, jolloin pankkiautomaatit tyhjenevät käteisrahasta ja kaupat vessapapereista ihmisten valmistautuessa tulevaan katastrofiin. Usein valmistautuminen vain ylittää mittasuhteissaan todellisen tarpeen.
Salaliittoteorioiden vastapoolina on ihmisten taipumus uskoa valheita pelkojensa seurauksena. Tämä on asia, johon myös propaganda perustuu. Propagandalla vedotaan ihmisten pelkoihin ja saadaan heidät uskomaan valheita tai yksipuolisia näkemyksiä verhoamalla ne tosiasioilla. Monet viranomaiset käyttävät hyväksi propagandaa tavalla tai toisella. Eräs propagandan välineistä on väärät tai väärin painotetut uutiset.
Psykiatri Seppo KJ Utrian mukaan esimerkiksi virallisen 9-11-teorian epäily kertoo vain terveestä järjestä. Kaksi mielen peruspuolustusmekanismia ahdistavien asioiden edessä ovat torjunta ja kieltäminen. Ne näyttelevät keskeistä roolia järkyttävän asian kohdatessa ja ehkäisevät syvempää perehtymistä siihen. Valtaeliitin omistamat mediat ruokkivat herkästi näitä perusmekanismeja. Kun median kertomat 'sadut' eivät fastaa fysiikan lakeja eivätkä tiedemiehet yhdy niihin, on terveellistäkin epäillä.
Epäilysten taustalla on yleensä hallinnon haluttomuus kertoa täyttä totuutta tilanteesta kenties pelosta paljastaa oma kyvyttömyytensä. Näin tehdessään he monesti herättävät kansalaisten epäluottamuksen ja synnyttävät joskus outojakin teorioita.
Yhdysvalloissa sosiologit ovat tutkineet, miksi ihmiset uskovat edelleen, että Saddam Hussein oli 9-11 terroristi iskujen takana, vaikka tutkimukset ovat paljastaneet, ettei näin ole asian laita. He totesivat, että monien amerikkalaisten kohdalla oli kyse tarpeesta oikeuttaa menossa olevat tapahtumat. Ihmisillä oli myös tarve etsiä omaa näkemystään vahvistavaa tietoa, sen sijaan, että olisivat kyseenalaistaneet näkemyksiään. Tutkijoiden mukaan ihmisillä on syvä tunneside omiin uskomuksiinsa. Lisäksi sota oli tavalla tai toisella oikeutetettava.
Klassisin Median synnyttämä joukkohysteria on ollut Orsonn Wellsin ohjaama 1938 esitetty kuunnelma Maailmojen sota, joka jäljitteli uutislähetystä ja kertoi Marsilaisten hyökkäyksestä. Kyseessä oli Halloween jaksosta, joka lähetettiin 30. Lokakuuta. Lähetyksen aluksi oli kyllä kerrottu, että kyse oli kuunnelmasta, mutta kanavalle yhtäkkiä vaihtaneet eivät sitä oivaltaneet. Epäselvyyttä lisäsi se, ettei ohjelmassa ollut mainoksia, koska teatteriryhmällä ei ollut sponsoreita. Osa kesken mukaan tulleista kuuntelijoista kuvitteli hyökkääjien olleen marsilaisten sijaan saksalaisia. Todellisuutta tapahtumient taustalla on vaikea varmentaa, sillä radion kanssa kilpailleen lehdistön uskotaan yleisesti liiotelleen tapahtumia.
Median lietsomien joukkopaniikkien rokotteeksi toimii parhaiten krittiisyys, jota tulisi kasvattaa pienestä pitäen. Kaikki, mitä paperille painetaan tai uutisissa kerrotaan, ei välttämättä ole totta. Vaikka vakiintuneetkaan tietolähteet eivät ole täysin luotettavia, on epäluotettavan tiedon riski sitä suurempi, mitä oudoimmista lähteistä tieto on peräisin. Parhaiten mediakriittisyys kehittyy kriittistä ajattelua tukemalla.
Ainoa asia mitä meidän pitää pelätä on pelko itse.
- F D Roosevelt -
Vaikka pelko on sinänsä suojeleva tunne, ovat sen seuraukset toisinaan kielteisiä. Pelko saattaa lukita järkevän ajattelun ja saa tavallisesti hyvinkin järkevät ihmiset toimimaan paniikinomaisesti ja toisinaan jopa typerästi. Omiin pelkoihin ja vastenmielisyyksiin olisikin syytä suhtautua kriittisesti.
 |
| Pelko näkyy silmissä. |
Joukkopelkoa syntyy usein muissakin tilanteissa, joissa ihmisen elämä ja elinolosuhteet ovat vaarassa. Aiemmin pelkoa aiheuttivat satojen menetykset ja nälkävuodet, tänäpäivänä taustalla on esimerkiksi talouden epävakaus. Pelkäämme myös oman fyysisen vapauden ja toimintavapauden menetystä. Pelkoreaktiot tilanteissa, joissa suuret ihmiset ovat kokoontuneet yhteen voivat olla paitsi hölmöjä myös suorastaan vaarallisia.
Joukkopelko edellyttää yleistä tunnettavuutta. Aiemmin tiedonvälitys kulki usein ihmiseltä toiselle jouruina. Nykyisin teknistyneen tiedonvälityksen maailmassa tiedon välitys on entistä tehokkaampaa ja halutessa kaikkien saatavilla. Kriittisyys on usein ihan tervettä, kunhan se perustuu tosiasioihin, eikä median haluun myydä itseään.
Äkillinen paniikki tai joukkohysteria
Yllättävien vaaratilanteiden tapahtuessa ihmiset reakoivat usein hätääntymällä. Taustalla on usein loukkuun jäämisen pelko. Suurten joukkojen hätääntymisellä on usein vaarallisia seurauksia. Ihmiset toimivat arvaamattomasti ja aiheuttavat toimillaan vaaratilanteita. Joskus joukkohysterian seuraukset ovat paljon vaarallisempia kuin alkuperäinen vaaratilanne itsessään.Kun Fukusiman ylinvoimala räjähti, jonottivat vanhuksestkin apteekeissa jodia, huolimatta siitä, että jodista tuskin on hyötyä yli 40-vuotiaille ja että hyöty nuorilla aikuisillakin on melko vähäinen. Tutkituista atomipommin uhreista 20-40 vuotiailla oli vain hyvin vähäistä nousua kilpirauhassyövässä ja vanhemmilla ikäluokilla sitä ei ollut lainkaan.
Selittämättömät tilanteet lisäävät yleistä pelkoa. Tällaisia tilanteita ovat olleet esimerkiksi eläinten joukkokuolemat. Beeben kaupungissa, Yhdysvaltain Arkansissa, tippui parina vuonna taivaalta tuhansia lintuja, joiden kuolinsyytä tutkijatkaan eivät täysin selvittäneet. Ihmiset olivat ymmärrettävästi huolissaan. Keskitalvella 2010-2011 raportoitiin myös muita eläimiin liittyviä joukkokuolemia yhdysvalloissa. Jotkut kristilliset ääriryhmät ennustivat maailmanloppua. Vastaavankaltaisia huolta herättäneitä lintukuolemia on tapahtunut sittemmin myös Euroopassa esimerkiksi Ruotsissa ja Italiassa.
Le Royn koulussa, Yhdysvaltain New Yorkin osavaltiossa, oppilaat alkoivat saada outoja nykimisoireita, jotka muistuttivat hieman touretten syndroomaa. Jotkut kansalaisaktivsistit epäilivät oireita ympäristömyrkkyjen aiheuttamaksi. Lääkärien mukaan tunnetut aineet eivät aiheuttaisi kyseisenlaisia oireita Ympäristöstä ei löytynytkään mitään myrkyllisiä aineita. Oireiden kuvaukset olivat levinneet sosiaalisessa mediassa ja ne paljastuivatkin lopulta konversiohäiriöksi, jota aiemmin nimitettiin hysteriaksi. Kyse olikin eräänlaisesta joukkopaniikista, jonka syyt olivat psyykkisiä ja usein stressiperäisä.
Vaarallisimpia joukkopaniikit ovat silloin, kun ne tapahtuvat äkkinäisesti paikoissa, joissa paljon ihmisiä on kokoontunut yhteen. Tuolloin voivat heikoimmat, erityisesti vanhukset ja lapset jäädä jalkoihin. Paniikin saattaa syntyä esimerkiksi tulipalosta poistumisen yhteydessä. Esimerkiksi Torontossa syntyi 2012 paniikki suuressa ostoskeskuksessa, kun nuori mies alkoi ammuskella ruokaosaston kassajonossa. Sadat hätääntyneet rynnivät uloskäynneille.
2010 Love Parade- teknofestivaaleilla Saksassa syntyi paniikki tunnelissa ennen festivaalialueelle saapumista.500 metriä pitkä tunneli tukkeutui vastakkaisiin suuntiin liikkuvien ihmismassojen seurauksena. Kaaos syntyi ilmeissti tiheään sulloutuneen joukossa ahtaan paikan kammosta. Suuren joukon yrittäessä poistua paikalta, osa jäi jalkoihin. Pelastushenkilökunnan oli vaikea päästä auttamaan tiiviin väkijoukon vuoksi. Tämän seurauksena 15 henkeä menehtyi. Järjestäjiä syytettin huonoista turvallisuusjärjestelyistä.
Joukkohysterian tai -paniikin taustalla on ihmiselle ominainen laumakäyttäytyminen. Koska olemme luonnostamme sosiaalisia eläimiä ja elämme yhteisöissä, on tärkeää, että osaamme lukea toisten tunnetiloja ja vastata niihin nopeasti. Havaittu vaara laukaisee ruumiissa reaktion, jonka muut havaitessaan toistavat. Näin pelko leviää. Tämä tehostaa lauman tai yhteisön nopeaa pakoa. Samalla se synnyttää ominaisuuden, jota kutsutaan suggestioherkkyydeksi. Edes kielen ja kulttuurin kehitys ei ole vaimentanut sisäistä laumaeläintämme.
Sairaudenkammoa
Ennen vanhaan yhteisöissä käytettiin monenlaisia varokeinoja, joilla sairauden leviämistä pyrittiin rajoittamaan. Näistä tavallisin oli eristäminen, usein syrjäisille ja vaikeakulkuisillekin seuduille. Koska ihminen on sosiaalinen eläin ja toimii yhteisöissä, on ajatus eristyksiin joutumisesta jo itsessään pelottava ja omiaan lisäämään myös kohteena olleiden sairauksien pelottavuutta. Vielä lähimenneisyydessämmekin sairaita hoitavia laitoksia on mielellään rakennettu eroon asutuksesta.Monien pelottavien sairauksien ollessa kyseessä on myös etsitty syntipukkeja, jotka ovat saaneet kokea vihaa ja väkivallan pelkoa, toisinaan itse väkivaltaakin. Syntipukeiksi ovat usein joutuneet jo ennestään syrjitys tai poikkeavat ryhmät tai yksilöt.
Tunnetuimpia ja pelottavimpia tauteja vanhalla ajalla oli lepra. Pelkoa aiheuttivat sekä tarttuvuus että ulkonäön turmeltuminen ja toimintakyvyn heikkeneminen. Keskiajalla leprasairaita varten perustettiin leprosaarioita syrjäisiin paikkoihin. Kristityillä alueilla taudin kokemiseen vaikuttivat myös vanhatestamentalliset käsitykset taudista.
 |
| Keskiajalla kulkutaudit, kuten isorokko, aiheutti kauhua. |
1800-luvulla aasialainen kolera levisi maailmalla parantuneiden kulkuyhteyksien seurauksena. Se aiheutti suurta pelkoa kunnes saatiin hallintaan taudinaiheuttajan löytämisen seurauksena 1900-luvun alussa ja siihen kyettiin suhtautumaan järkiperäisesti. 1800-luvulla myös keuhkotuberkuloosi lisäsi yleistä "basillipelkoa" ja aikaansai hygienia-hysteriaa. Sen pelko on hälventynyt vasta viime vuosikymmeninä. Myöskin polio eli lapsihalvaus, joka muutti muotoaan 1800-luvulla kuumetaudista halvauttavaksi aiheutti pelkoa aina 1900-luvulle saakka. 1900-luvun alun espanjankuumeen seurauksena myös influenssaepidemiat ovat aiheuttaneet joukkopelon oireita.
Tuoreimpia paniikin aiheuttavia ovat ns. uudet sairaudet kuten AIDS ja ebola, joista molemmat ovat peräisin Afrikasta. Vaikka AIDS leviää sangen heikosti, eikä selviä esimerkiksi ilmassa, on sen pelottavuus seurausta kuolettavuudesta ja vaikeasta hoidettavuudesta. Yllättäen kasvavaa pelkoa aiheuttava tauti on syöpä, vaikka syöpäään sairastunut ei todennäköisesti sairastuta ketään. Syöpä on harvoin seurausta infektiosta ja silloinkin tartunta on yleensä sairastettu vuosia aiemmin, eikä enää tartu.
Taloudellinen menettämisen pelko
Ihminen pyrkii kaikin keinoin turvaamaan omaisuutensa. Omaisuuden turvaamisen taustalla on elinolosuhteiden suojeleminen ja elinehtojen parantaminen. Tilanteesssa, jossa omaisuutta uhkaa arvonmenetys syntyy usein paniikkireaktioita. Tätä on nähty usein kansainvälisillä osake- ja valuuttamarkkinoilla. Usein se on osin seurausta keinottelusta.Eräs klassisista omaisuuden menettämisen pelon seurauksista on talletuspako, jota on viimeiseksi nähty Kreikassa. Talletuspako on seurausta ihmisten epäluulosta talletuslaitosten vakavaraisuutta kohtaan. Se liittyy usein laajempiin pankkimaailman kriiseihin. Esimerkiksi Suomessa suhteellisen pienet talletukset (alle 100 000 euroa /pankki) on suojattu juuri tällaisten tapausten ehkäisemiseksi.
Esimerkiksi paljon nähnyt saksalaisfilosofi Jürgen Habermas on verrannut Kreikan tilannetta ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Saksan Weimarin tasavaltaan, jonka taloudellinen ja poliittinen kriisi synnytti antidemokraattista liikehdintää. Tuolloin Saksaa ja sen haurasta demokratiaa runnoi 1920-luvun lama ja superinflaatio, jossa keskiluokan talletukset muuttuivat arvottomiksi.
 |
| Wienin börssikatastrofi 1873 |
Markkinoilla saattaa myös tapahtua muita paniikkireaktioita, jotka ovat usein seurausta ns. spekulaatiosta. Spekulaatio eli keinottelu on seurausta tulevalle talouskehitykselle laitetuista odotuksista ja toiveista. Tuolloin pyritään panostamaan omaisuuteen, jonka arvon odotetaan kasvavan. Odotusten seurauksena kysyntä kasvaa, mistä seuraa näennäinen arvonnousu. Näin syntyy niin sanottuja kuplia. Joskus talouden odotukset täyttyvät ja kupla katoaa, toisinaan odotukset eivät kuitenkaan toteudu ja seuraa ongelmia. Kun todellinen tila selviää, syntyy paniikki, joka johtaa kuplan puhkeamiseen ja omaisuuden arvon palaamiseen todelliselle tilalle. Samalla osa panostuksen tehneistä kärsii menetyksiä.
Hamstraamista esiintyy usein tulevan puutteen uhatessa. Tuolloin ihmiset hankkivat tiettyä tarviketta yli oman tarpeen. Nykyään sitä nähdään usein lakkojen edellä, jolloin pankkiautomaatit tyhjenevät käteisrahasta ja kaupat vessapapereista ihmisten valmistautuessa tulevaan katastrofiin. Usein valmistautuminen vain ylittää mittasuhteissaan todellisen tarpeen.
Salaliittoteoriat, propaganda ja viranomaisten epäily tai liiallinen kunnioitus
Salaliittoteoriat perustuvat pelkoon tiedon salaamisesta. Ihminen on älyllinen olento ja tarvitsemme oikeita tietoja, jotta voimme tehdä oikeita ratkaisuja. Pelon taustalla on aavistus, että viranomaiset tai muut merkittävät tahot salaavat meiltä tarvitsemiamme tietoja. Tosiasiassa viranomaiset kertovat usein puolitotuuksia joukkoreaktioiden pelossa, eli pelko on sikäli aiheellinen. Toisinaan juuri puutteellinen tiedottaminen aiheuttaa enemmän pelkoa kuin itse pelottava asia. Eivätkä viranomaiset aina jaa todellista tai täydellistä tietoa.Psykiatri Seppo KJ Utrian mukaan esimerkiksi virallisen 9-11-teorian epäily kertoo vain terveestä järjestä. Kaksi mielen peruspuolustusmekanismia ahdistavien asioiden edessä ovat torjunta ja kieltäminen. Ne näyttelevät keskeistä roolia järkyttävän asian kohdatessa ja ehkäisevät syvempää perehtymistä siihen. Valtaeliitin omistamat mediat ruokkivat herkästi näitä perusmekanismeja. Kun median kertomat 'sadut' eivät fastaa fysiikan lakeja eivätkä tiedemiehet yhdy niihin, on terveellistäkin epäillä.
Epäilysten taustalla on yleensä hallinnon haluttomuus kertoa täyttä totuutta tilanteesta kenties pelosta paljastaa oma kyvyttömyytensä. Näin tehdessään he monesti herättävät kansalaisten epäluottamuksen ja synnyttävät joskus outojakin teorioita.
Medioiden vastuu ja mediakriittisyys
Vallan mukana tulee myös vastuu. Tiedotusvälineet jakavat tietoa joukoille ja se antaa heille valtaa. Valtaa ne käyttävät usein taloudellisten ja monesti myös poliittisten etujen saavuttamiseen. Usein tiedotusvälineet kuuten pakenevat omien tekojensa vastuullisia seurauksia. |
| Kuvitusta maailmojen sotaan, Henrique Alvim Corréa |
Klassisin Median synnyttämä joukkohysteria on ollut Orsonn Wellsin ohjaama 1938 esitetty kuunnelma Maailmojen sota, joka jäljitteli uutislähetystä ja kertoi Marsilaisten hyökkäyksestä. Kyseessä oli Halloween jaksosta, joka lähetettiin 30. Lokakuuta. Lähetyksen aluksi oli kyllä kerrottu, että kyse oli kuunnelmasta, mutta kanavalle yhtäkkiä vaihtaneet eivät sitä oivaltaneet. Epäselvyyttä lisäsi se, ettei ohjelmassa ollut mainoksia, koska teatteriryhmällä ei ollut sponsoreita. Osa kesken mukaan tulleista kuuntelijoista kuvitteli hyökkääjien olleen marsilaisten sijaan saksalaisia. Todellisuutta tapahtumient taustalla on vaikea varmentaa, sillä radion kanssa kilpailleen lehdistön uskotaan yleisesti liiotelleen tapahtumia.
Median lietsomien joukkopaniikkien rokotteeksi toimii parhaiten krittiisyys, jota tulisi kasvattaa pienestä pitäen. Kaikki, mitä paperille painetaan tai uutisissa kerrotaan, ei välttämättä ole totta. Vaikka vakiintuneetkaan tietolähteet eivät ole täysin luotettavia, on epäluotettavan tiedon riski sitä suurempi, mitä oudoimmista lähteistä tieto on peräisin. Parhaiten mediakriittisyys kehittyy kriittistä ajattelua tukemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti