Sikainfluenssan historiaa

2000-luvun ensi-vuosi-kymmen ei ollut ensim-mäinen kerta, kun sika-influessa (H1N1) riehui maailmalla tehden tuhoaan. Osasyynä tutkijoiden pelkoon sitä kohtaan oli edellinen suuri epidemia 1918, joka tunnettiin nimellä espanjantauti.

Espanjantauti, joka riehui 1918 Euroopassa Ensimmäisen maailmansodan ja meillä Kansalaissodan jälkimainingeissa, tappoi erityisesti nuoria ihmisiä. Kyseessä oli kaikkien aikojen tuhoisin influessa epidemia, joka tappoi ympäri maailmaa 50-100 miljoonaa ihmistä ja 3-6 % maailman tuolloisesta väestöstä. Tautiin sairastui noin neljännes maailman väestöstä. Uskotaan, että tautiin sairastuneista 10-20% kuoli. Taudilla oli myös vaikutusta maailmanlaajuiseen talouteen.

Taudin oireet olivat tyypillisiä influenssa oireita - yskä, kuume ja särky. Jälkitaudeista yleisin oli espanjantauti. Harvat elossa olevat taudista selvinneet vanhukset kantavat edelleen vasta ainetta veressään. Osa syynä sairauden vakavuuteen on pidetty sotilaselämää, koska siviilielämässä vakavammin sairastuneet pysyvät kotona, kun taas lievemmin sairastuneet jatkavat elämäänsä ja levittävät taudin lievempiä muotoja.

Taudin synnystä ja leviämisestä oli hankala saada tietoa, sillä sotivissa maissa epidemia kuului sotasensuurin piiriin. Se tulikin julkisuuteen vasta levittyään Espanjaan, jolloin sen nimeksi vakiintui espanjantauti. Heinäkuussa 1918 tauti oli levinnyt eri puolelle maailmaa ja kuolleisuusluvut olivat edelleen suhteellisen pieniä.

Elokuussa 1918 havaittiin Ranskassa taudin vakavampi muunnos. Se aiheutti taudin toisen, kuollettavan aallon saman vuoden lopulla. Kuolleisuusluvut kasvoivat korkeiksi kaikkialla, minne taudin toinen aalto levisi. Influenssa levisi ympäri maapallon muutamassa kuukaudessa.

Taudin lähteeksi on epäilty sekä Kauko-Itää että Kansaksen osavaltiota. Tyypillisesti influenssa tappaa heikkoja yksilöitä eli alle 2-vuotiaita, vanhuksia ja puolustuskyvyn heikkoudesta kärsiviä, kun taas espanjantauti tappoi erityisesti vahvoja nuoria ihmisiä. Toinen erikoisuus oli sairauden leviäminen pohjoisella pallonpuoliskolla kesällä ja syksyllä, kun influenssat riehuvat yleensä talvella.


Espanjantauti Suomessa

Meillä iso osa kuolleista (yhteensä mahdollisesti noin 25 000) oli sotavankileirien huonojen olojen ja erityisesti huonon ravinnon heikentämiä punakaartilaisia. 1918 leireillä oli yhteensä 80 000 punavankia. Erityisen vaikea tilanne oli Suomenlinnan vankileirillä, vaikka leirin ylilääkäri Richard Sievers tekikin parhaansa vankien auttamiseksi. Tarkkoja tietoja leirien kuolinsyistä on kuitenkin mahdotonta saada, sillä lääkärit joutuivat työskentelemään oloissa, joissa kuolinsyyn määrittely oli hyvin vaikeaa.

Tauti levisi Suomeen kesällä 1918 ja levisi edelleen erityisesti kotiinsa palanneiden sotilaiden mukana. Syksyllä seurasi uusi aalto, joka levisi nopeammin ja tappoi erityisesti nuoria vahvoja aikuisia.

Viranomaiset olivat taudin edessä ymmällään. Jo 1918 yleisötilaisuuksien välttelyä ja käsien pesua pidettiin tärkeänä taudin ehkäisyssä. Helsingissä perustettiin toimisto välittämään köyhimmille kotisairaanhoitoa, joka huolehti myös kodinhoidosta. Vaikka ruokapulalla oli aikalaisten mukaan vaikutus tilanteeseen, pahin aalto koettiin kuitenkin vasta keväällä 1919, jolloin ravintotilanne oli jo parantunut.

Viimeinen aalto saapui Lappiin tammi-helmikuussa 1920, jolloin se iski aiemmilla kerroilla osin säästyneisiin lappalaisiin entistä kovemmin ja tappoi 200 henkeä eli peräti 10% väestöstä. Monissa taloissa kaikki menehtyivät, osin hoidon puutteeseen. Jo ennen sisällissotaa maassamme oli ollut pulaa hoitohenkilökunnasta.


Espanjantauti ja eurooppalainen unitauti

Espanjantauti epidemiaa seurasivat paikoin oudot sairastumiset. Ihmisiä vajosi kooman kaltaiseen katatoniseen tilaan. Tauti tunnetaan tieteellisellä nimellä encephalitis lethargica. Sanan-mukaisesti se on aivoihin liittyvä tulehdustila, joka aiheuttaa väsymistä. Taudin riskiryhmänä olivat nuoret ja erityisesti naiset.

Epidemia ei ole sittemmin uusiutunut, vaikka yksittäis-tapauksia esiintyykin. Lievempiin tapauksiin liittyy erilaisia unihäiriöitä. Osalla potilaista oli jälkiseurauksena erilaisia mielenterveyden häiriöitä, käytös-ongelmia sekä parkinsonin tautia. Eräissä arvioissa on epäilty, että tauti olisi arvioitua yleisempi ja että lieviä tapauksia ei vain olisi havaittu. Huolimatta lievästä samankaltaisuudesta, kyseessä ei ollut narkolepsia, joka aiheuttaa huolta sikainfluenssa rokotusten yhteydessä.

Taudin syytä ei tiedetä varmasti, mutta todennäköisesti se on autoimmuuni-reaktio joko itse virukseen tai sen jälkitautina esiintyneeseen muuntuneeseen streptokokki bakteeri-epidemiaan. Eräissä eläinkokeissa on esimerkiksi onnistuttu aiheuttamaan vastaavan kaltainen sairaus lintuinfluenssa viruksen avulla. Virus itsessään ei kuitenkaan sitä aiheuttanut, vaan elimistön oma reaktio virukseen, joka vahingoitti dopamiini-välittäjäaineen aineenvaihduntaa. Auto-immuunisairaudet (kuten reuma, sokeritaudit) liittyvät elimistön puolustus-mekanismeihin, jotka alkavat toimia väärin ja kohdistuu elimistön omiin kudoksiin. Osalla ihmisistä on näihin tauteihin alttius ja taustalla saattaa olla myös infektioita.

Mielenkiintoisessa brittiläisessä tutkimuksessa näytti löytyneen yhteys streptokokki bakteerin erityiseen mutaatioon. Normaalisti nämä streptokokki- eli ketju-pallobakteerit aiheuttavat eri kurkku- ja nielutulehduksia esimerkiksi angiinaa. Näiden bakteerien erityinen muunnos näyttäisi ehkä kuitenkin laukaisevan tämän neurologisen autoimmuuni-oireyhtymän.

Huonosti tunnettu epidemia nousi yleiseen tietoon neurologi Oliver Sacksin tutkittua sen uhreja ja kirjoitettua heistä kirjan Awakenings - heräämisiä. Sacks kokeili potilailla eräänlaista varhaista aivovälittäjäaine dopamiini lääkitystä, joka auttoi osaa potilaista hetkellisesti ennen kuin he vajosivat uudelleen koomaan. Kirjan perusteella on tehty myös arvostettu elokuva, jonka pääosissa esiintyivät Robert de Niro ja paremmin koomikkona tunnettu Robin Williams.

Kaikesta huolimatta eurooppalaisesta unitaudista löytyy mielenkiintoinen yhtymäkohta rokotus keskusteluun, sillä vaikkei narkolepsian syitä tiedetä, myös narkolepsiaan sairastuneiden verestä on löydetty streptokokkivasta-aineita. Sitäkin on syystä epäilty autoimmuunitaudiksi. Streptokokki infektio voi olla myös reuman taustalla. Myös narkolepsia liittyy aivokemikaalien (nonadrenaliini tai oreksiini-/hypokretiinijärjestelmä) tuotantoon, vaikka kyse onkin eri aivokemikaaleista kuin eurooppalaisessa unitaudissa.