Fagopyrum esculentum eli viljatattari. |
Tattarin kulttuurihistoriaa
Läntisessä Euroopassa ja myös Suomessa viljely alkoi kuitenkin vasta 1400-luvulla. Suomeen kasvi levisi todennäköisesti Keski-Venäjältä (pdf). Itä-Euroopassa viljely oli alkanut muutama vuosisata aiemmin. Mongolit olivat tuoneet sen mukanaan 1300-luvulla valloittaessaan suuret osat Venäjää. Tuolloin tattaria kutsuttu usein saraseeni viljaksi tai turkkilaiseksi jyväksi. Meillä tattarin viljely oli osa itäistä kaskiviljelyä. Laajimmillaan viljely oli 1700-luvulta 1800-luvun puoliväliin. Hollantilaiset veivät aikoinaan viljelyn myös Pohjois-Amerikkaan, jossa tattariletut ovat suosittuja.
Sobanuudeleilla herkuttelua. |
Japanissa tattarista eli sobasta valmistetaan perinteisiä nuudeleita, joista valmistetaan joko vehnän ja tattarin seoksesta tai puhtaasta tattarista. Pohjois-Italiassakin tattarista tehdään paikoin leveää pastaa (pizzoccheri) ja risoton tapaista ruokaa. Intiassa tattari on paikoin suosittua paastoruokaa, koska sitä ei viljojen tapaan ole kielletty hinduilta heidän paastonsa aikana.
Fagopyrum tataricum eli rikkatatar. |
1900-luvun alussa Venäjä oli ylivoimaisesti suurin tattarin tuottaja, mutta Neuvostoliiton aikana tuotanto väheni ja nykyään se kilpaileekin Kiinan kanssa melko tasaväkisesti ykkössijasta.
Tattarin terveellisyydestä
Tattari on tuttu gluteenittoman ruokavalion noudattajille. Tattari on muutoinkin terveellinen viljankorvike. Sen proteenipitoisuus on korkea 13-17% (pdf) ja koostumus hyvälaatuinen. Kuidun määrä on noin 6-8% ja suurin osa siitä on liukoista. Erityisesti tattarissa esiintyvää rutiini nimistä flavonoidia on tutkittu paljon. Se sijaisee kuitenkin tattarin kuoriosassa, eikä sitä ole enää kuoritussa tattarissa. Tattari on kuitenkin hyvä antioksidantin lähde ja sen katsotaan alentavan kolestorolia (pdf).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti