Pronssikautinen minolainen kulttuuri (3000-1450 eaa) oli varhaisin merkittävä eurooppalainen korkeakulttuuri. Kreikan saaristossa ja Kreetalla sijainnut kulttuuri oli merkittävä merimahti, joka kävi kauppaa koko itäisen Välimeren alueella aina Italian länsirannikolle saakka. Tärkeimpiä vientituotteita olivat pronssiin tarvittava tina ja sahrami-mauste. Minolainen kulttuuri täyttää korkeakulttuurin määritelmän, sillä se oli lukutaitoinen (käytti kirjoitusta) ja sen yhteiskunta oli kaupungistunut ja jakautunut eri ammattikuntiin.
Se mitä tiedämme minolaisesta yhteiskunnasta viittaa itse asiassa siihen, että kulttuuri oli teknisesti huomattavan edistynyt. Sen piirissä tunnettiin lämmin ja kylmä juokseva vesi, vesivessa ja kehittynyt ilmastointi. Talot olivat monikerroksisia. Vastaavalle kehitysasteelle päästiin vasta Rooman valtakunnassa yli tuhat vuotta myöhemmin.
Minolaiset tunnettaan sekä kreikkalaisista taruista (minotaurus) että egyptiläisistä kirjoituksista. Heidän omaa linear A kirjoitustaan ja kieltään ei ole vielä pystytty ratkaisemaan. Aiemmin sen arvettiin olleen yhteydessä etruskeihin, mutta nykyään kieltä pidetään indoeurooppalaisena. Varmaa on, että kulttuuri ei ollut kreikkalainen. Sen uskontokin oli erilainen, vaikka myöhempi kreikkalainen uskonto onkin saanut siitä vaikutteita. Eräs tärkeimmistä jumalattarista oli käärmejumalatar.
Minolainen kulttuurin yllättävä tuho oli pitkään tutkijoille arvoitus. Vasta kun ymmärrettiin, Santorinin eli Theran tulivuoren purkauksen ja sitä seuranneen tsunamin vaikutus, ymmärrettiin kulttuuria kohdanneen katastrofin laajuus. Heikentynyt kulttuuri jäi sitten helposti voimistuneen mannerkreikkalaisen mykeneläisen kulttuurin jalkoihin. Minolaiset olivat lisäksi melko rauhanomaista väestöä ja laivastoylivoimastaan huolimatta valmistautumattomia sotiin. Monet uskovat, että minolainen yhteisö Theralla oli Atlantis-tarun esikuvana.
Muodin huipulla
Korsetin historiasta kirjoittaessani mainitsin minolaisen korsettimaisen vaatteen. Koska nykyaikainen korsetti keksittiin miltei 3000 vuotta minolaisen kulttuurin katoamisen jälkeen, voi sanoa, että paikallinen pukeutuminen oli edellä aikaansa. Koska tekstiilejä ei ole säilynyt, on vaikea sanoa tarkalleen, miten korsettimainen vaatekappale oli. Se, mitä tiedämme pukeutumisesta, perustuukin aikakauden taiteeseen. Knossoksen palatsista on myös löydetty kehruu- ja kutomapaja. Epäillään kuitenkin, että vyötärökorsetin lisäksi minolaisilla olisi ollut käytössä jonkinlainen rintojakohottava vaate, eräänlaiset rintaliivit.
Luokkien ja sukupuolisen väliset pukeutumiserot olivat suuret. Alaluokan pukeutuminen muistutti muuta saman aikakauden yksinkertaista pukeutumista. Miesten vaatetus oli myöskin melko yksinkertaista. Sen sijaan yläluokkalaisten naisten pukeutuminen oli omalaatuista ja poikkesi aikauden muusta tunnetusta muodista merkittävästi. Kun ensimmäiset pukeutumista kuvaavat terrakottapatsaat löydettiin 1800-luvulla, saivat minolaiset kaunottaret lempinimen pariisitar, niin paljon heidän pukeutumisensa muistutti aikauden huippumuotia.
Se mikä tekee minolaisesta naisten puvusta poikkeuksellisen, on pukujen leikkaus. Yleinen aikakauden muoti perustui vielä pitkään myöhäiselle roomalaiskaudelle saakka kankaiden taitteluun ja poimuttamiseen, kun taas minolaisten on täytynyt tuntea sekä kaavoitus että leikkaukset. Sikäli pukeutuminen muistuttaa paljon uuden ajan länsimaista pukeutumista, sillä sen piirissä tunnettiin muotoon ommellut ja istutetut vaatteet. Nämä taidot katosivat minolaisen kulttuurin hävittyä yli kahdeksi tuhanneksi vuodeksi.
Toinen merkittävä piirre minolaisessa pukeutumisessa oli freskojen vahvat värit. Upeimmat freskot on löydetty Akrotirista, joka hautautui Theran purkauksen voimasta ja jossa historia pysähtyi paikalleen. Freskojen pukujen kirkkaat värit viittaavat kankaiden värjäykseen vahvoilla väreillä. Joissakin puvuissa on viitteitä myös kankaanpainannasta tai vaihtoehtoisesti kirjonnasta.
Monet minolaiset puvut ovat nykymielessä melko rohkeita, sillä rinnat ovat niissä paljaina. Kaikki puvut eivät kuitenkaan olleet aivan näin avoimia. Voi myös kysyä oliko rinnat esittelevissä kuvissa kyse enemmän esimerkiksi hedelmällisyysjumalattarista kuin naisten arkiasuista. Tosin niissäkin, joissa rinnat eivät varsinaisesti ole paljaina, ne ovat kuitenkin selkeästi esillä.
Minolaiset käyttivät upeita koruja, mutta korujen valmistustaito oli aikakaudella vähemmän poikkeuksellista, sillä kultasepäntaito oli kehittynyt myös Egyptissä ja Lähi-idässä.
Lähteitä ja lisätietoa:
The Costume in Minoan Times
Fashion Encyclopedia: Minoan Dress
Laura Gill: Minoan Dress
New Reconstructions of the “Mykenaia” and a Seated Woman from Mycenae
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti