Hevosenkenkäsoljet

Viitansolki Pohjois-Espanjasta
(Juliobriga) CC-BY-3.0
by Jesús Ángel García Arnay

Hevosenkenkäsoljet (eng: penannular brooch; ru: hästskospänne) olivat pronssi- ja hopeakoruja, jotka tuovat mieleen hevosenkengän. Niitä on löydetty paljon sekä Suomesta että muualta Euroopasta. Niitä käytettiin jo roomalaisella rautakaudella, vaikka Suomessa ne ovat useimmiten olleet peräisin vasta viikinki- tai riskiretkiajalta.

Hevosenkäsoljet koostuivat avoimesta kehästä ja sen päissä olevista nupeista. Neulan pää on levännyt soljen kehällä, eikä sitä varten ole yleensä ollut neulakotaa. Neulan kanta on saattanut olla näyttävä.

Rautakautiset pronssikorut valmistettiin yleensä kertakäyttöiseen savimuottiin valamalla ja niistä valmistettiin usein kopioita. Pronssin valmistusaineena ollutta kuparia tuotiin meille Etelä-Skandinaviasta ja mahdollisesti myös Uralilta. Myös sekoiteaineet kuten tina ja lyijy on tuotu muualta.

Hevosenkenkäsolkia on useita tyyppejä, joista rullapäiset (kierretyt päät) olivat tavallisimpia. Muita tyyppejä olivat esim. nystyränuppiset; eläimenpäänupilliset (esim. leijona); palmettinuppiset (viuhkamainen koristeaihe); emaloidut; sekä särmänuppiset (lähinnä 900-luvulta (pdf))että fasettinuppiset neliskanttisilla nupeilla. Myös yksinkertaisia rautaisia arkikoruja on meiltä löydetty.

Kauppatavaraa

Tappikoristeiset (eli nystyränuppiset (pdf)) hevosenkenkäsoljet olivat tyypillisesti länsisuomalaisia (pdf). Niiden neliskanttisissa päissä oli kussakin nystyrät. Niitä on löydetty erityisesti Kalannin kunnan (Varsinaissuomen pohjoisrajalla) ja Satakunnan alueella sekä muutamia myös Hämeestä ja muualta Varsinaissuomesta.

Samanlaisia solkia on löydetty myös Pohjanlahden vastarannalta Ruotsin Upplannista, jossa sijaitsi myös Birkan viikinkiaikainen kauppakeskus. Ruotsista löydetyt soljet ovat olleet joko suomalaisia tai suomalaisten solkien jäljitelmiä.

Virolainen (Narva) emalikoristeinen
hevosenkelkäsolki myöhäiseltä
roomalaiskaudelta.
Löydetty Ruotsista 1800-luvulla.

Itämeren alueella solkia onkin rautakaudella siirtynyt maista toiseen vilkkaan kaupan ansiosta. Suomalaisia solkia on löydetty sekä Ruotsista että Viron pohjoisrannikolta. Virolaisia solkia on löytynyt esimerkiksi Ruotsista (ks. ohessa) ja ruotsalaisia, gotlantilaisia solkia varsinaissuomalaisilta ja hämäläisiltä kauppapaikoilta (pdf). Karjalasta on löydetty myös useita itäbalttilaistyylisiä emaloituja solkia.

Käyttökoru

Rautakaudella hevosenkenkäsolki oli tyypillinen koru, jota käytettiin sekä paidan kaula-aukon sulkemiseen että viitan tai huivin kiinnittämiseen. Itämerellä ja Luoteis-Venäjällä hevosenkenkäsoljet olivat viikinkiajalla yleensä miehen viitan kiinnittimiä.

1000-luvulla hopeisia hevosenkenkäsolkia alettiin meillä käyttää myös naisten puvuissa. Lähinnä ristiretkiajalta peräisin olevista ennallistetuista suomalaisista muinaispuvuista hevosenkenkäsolki puuttuu vain luoteisrannikon Euran (viikinkiajan lopun Satakunta) ja Kaarinan (viikinkiajan Varsinaissuomi) asujen korustosta. Naisten puvuissa hevosenkenkäsoljet saattoivat olla viitan tai huivin solkia tai Länsi-Suomessa myös kiinnittää peplostyyppisen villa-asun olkapäiltä.

Ruotsissa käytettiin hevosenkenkäsolkia ehkä vielä varhaiskeskiajallakin. Meiltä on Liedon Vanhalinnasta löytynyt jopa ristikoristeinen hevosenkenkäsolki (Muinaistutkija 2/99 (pdf)). Paikalla on sijainnut puinen muinaislinnoitus, joka oli käytössä varhaiskeskiajalle, 1300-luvulle saakka.

Merten takana

Piktien hevosenkenkäsolki Skotlannista
700-luvulta. by F Lamiot

Euroopassa hevosenkenkäsolkia on löytynyt monesta kolkasta, mutta tyypillisesti juuri Pohjois-Euroopasta. Kelttiläiset soljet olivat myös usein hevosenkenkäsolkia. Kelttiläissoljet kehittyivät rautakautisista ja roomalaisaikaisista kiinnittimistä varhaiskeskiajan lempi koruiksi.

Kenties pohjoisen vaikutusta oli, että viikinkiajalla soljet olivat tyypillisesti hevosenkenkäsolkia. Uutuus hevosenkenkä soljet eivät kelttien keskuudessa tuolloin olleet, mutta kenties pohjoisen soturit toivat ne muotiin.