Hollywoodin tähtiä: Audrey Hepburn

Kansainväliseen perheeseen syntynyt ja useassa maassa lapsuutensa viettänyt Audrey Hepburn kasvoi sodan varjossa Hollannissa haaveillen balettitanssijan urasta. Vaihtoehtoista uraa etsiessään hän päätyi musikaalien kautta elokuvatähdeksi. Kokemustensa myötä hänestä kypsyi sydämellinen kosmopoliitti.

Ihana Audrey 1953.

Audrey Kathleen Hepburn-Ruston syntyi 1929 Brysselissä. Hänen äitinsä oli hollantilainen ja isänsä brittiläis-itävaltalainen ja juuria oli Böömissä, Irlannissa, Ranskassa ja Skotlannissa. Äiti oli viettänyt osan elämästään Alankomaiden Guineassa, jossa Audreyn isoisä oli ollut kuvernöörinä ja hänen juurissaan oli myös unkarilaisia ja ranskalaisia esi-vanhempia. Jo vanhemmatkin olivat siis olleet monikansallisia.

Audreytä itseään on pidetty joko brittinä tai brittiläis-hollantilaisena, vaikka hän asui elämänsä aikana lukuisissa maissa ja puhui (virallisesti) viittä eri kieltä (epävirallisesti joskus kuuttakin). Sujuvasti hän puhui ainakin lapsuuden kieliä ranskaa, hollantia ja englantia sekä toisen miehensä kieltä italiaa. Näiden lisäksi hän osasi nähtävästi myös saksaa ja espanjaa. Koko elämänsä ajan Audrey Hepburn oli toki Iso-Britannian kansalainen.

Alla Audrey omin sanoin usealla kielellä:

Tanssiunelmia

Lapsuutensa Audrey vietti Hollannissa, Belgiassa ja Iso-Britanniassa. Jo viisi vuotiaana hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen Englantiin, jolloin hän äitinsä toiveesta aloitti balettitunnit. Tuolloin syntyi Audreyn rakkaus tanssiin ja musiikkiin. 1939 sodan sytyttyä äiti halusi hänen palaavan puolueettomaan Hollantiin. Britanniaan jäänyt isä oli hylännyt perheensä, eikä tyttö nähnyt häntä 24 vuoteen.

1940 Saksa julisti sodan myös Hollannille ja Audrey elikin sotavuodet natsihallinnon varjossa, osin väärällä nimellä, koska hänen äitinsä halusi suojella häntä isän brittiläiseltä alkuperältä. Sodan aikana balettitunnit toimivat Audreyn lohduttajana, mutta nälkätalvena 1944 hänkin oli kuitenkin liian heikko tanssimaan.

Hän oli sodan aikana lapsi, mutta toimi kuitenkin vastarintaliikkeen juoksutyttönä perheensä innoittamana. Taustalla saattoi olla myös 19-vuotiaan velipuolen katoaminen ja tuntematon kohtalo. Sodan jälkeen Berliinin tehtaaseen pakotettu veli kuitenkin palasi yllättäen raskaana olleen vaimonsa kanssa. Sodan aikana Audrey todisti setänsä ja äitinsä serkun ampumisen kadulle. Myöhemmin hän muisteli nähneensä junia ahdettuna täyteen juutalaislapsia. Hän jakoi kokemuksia Anne Frankin kanssa, jonka päiväkirjan luki vuonna 1946.

Saatan ymmärtää, mitä UNISEF merkitsee lapsille, 

koska olin yksi niistä, 

jotka sodan jälkeen saivat ruokaa ja lääketieteellistä apua.

Sodan jälkeen Hepburn haaveili balettitanssijan urasta ja opiskeli sekä Hollannissa että myöhemmin stipendillä Lontoossa, jossa hän kustansi opintojaan myös mallintöillä. Haaveet kuitenkin kariutuivat, kun hänet katsottiin liian pitkäksi tullaakseen hyväksytyksi balleriinaksi. (enintään 170cm) ja oli jäänyt sodan vuoksi liian heikoksi ruumiinrakenteeltaan. Sen seurauksena hän vähitellen päätyi näyttämölle kuorotanssijana musikaaleihin 1948. Lopulta hän onnistui saamaan paremman roolin ja esiintyi 12 kertaa viikossa jatkaen samalla opintojaan niin tanssissa kuin esiintymisessä. Tämä oli kovaa työtä.

Tähti syttyy

Musikaaleista oli 1950-luvulla lyhyt matka valkokankaalle ja 1951 Audrey oli esiintynyt jo viidessä elokuvassa. Tuolloin hän esiintyi pienehkössä roolissa brittiläis-ranskalaisessa elokuvassa Monte Carlo Baby, jossa hän sai käyttää Christian Diorin pukuja.

Sieltä hänet huomasi kirjailija Colette, joka pestasi hänet Gigin rooliin New Yorkin Broadwaylle. Audrey yritti kieltäytyä väittäen ettei osannut näytellä. Hänet kuitenkin suostuteltiin rooliin, johon hän sopeutui hyvin kielitaitoisuutensa ansiosta, sillä näytelmää harjoiteltiin sekä ranskaksi että englanniksi. Ensi iltaan mennessä marraskuussa 1951 hänestä oli tullut esityksen tähti.

Loma Roomassa (1954) teki Audreysta tähden.

Broadwaylta hänet kiinnitettiin prinsessan rooliin elokuvassa Loma Roomassa. Hänellä oli aatelisen alkuperän ja tarkan kasvatuksen suomaa ylväyttä ja arvokkuutta, joka monilta aloittelevilta näyttelijöiltä puuttui. Elokuvan julkaisemisen yhteydessä Gregory Peck vaati Audreyn nimen nostamista rinnalle, vaikka se ei ollut tapana näyttelijän esiintyessä ensimmäisessä pääroolissaan. Hänen mielestään elokuvan todellisen tähden jättäminen toiseksi olisi kuitenkin ollut naurettavaa.

Peck olikin oikeassa ja Audrey Hepburn kumarsi kuitenkin jo ensimmäisestä ikimuistoisesta pääroolistaan Oscarin 1954. Samasta roolistaan hän sai Golden Globe'n eli Kultaisen maapallon. Vaikka tie tähtiin oli ollut lyhyt, se ei kuitenkaan ollut ollut kevyt eikä kivuton, joutuessaan luopumaan unelmastaan prima ballerinana.

Rakastan ihmisiä, jotka saavat minut nauramaan. 
Uskon, että kaikista asioista, 
rakastan eniten juuri nauramista. 
Se parantaa monenlaiset vaivat. 
Se lienee kaikkein tärkeintä ihmisessä.

(lainausten käännös oma)