10-vuotiset

CC-BY-3.0 by Shonaaaf

Blogi täytti kuun alussa 10 vuotta. Käsittämättömän pitkä aika olla suhteellisen jatkuvassa julkaisussa. Itsekään en oikein tajua tätä vielä.

Yleensä en kauheasti blogissa ole selitellyt omia tekemisiäni, mutta ajattelin nyt 10 kunniaksi kertoa jotakin taustoja.

Minua voisi varmaan kuvata historia-hulluksi tai -nörtiksi. Tykkään pohtia menneisyyden ja nykyisyyden yhteyksiä ja mistä asiat ovat peräisin. Ruoan ja vaatetuksen historia on kiinnostanut minua jo kauan. Arkkitehtuuri on ollut lähellä sydäntäni jo lapsuudesta saakka. Myös antropologia, uskontotiede ja kansantiede kiinnostavat ja ovat kiinnostaneet jo koulu ajoista asti, mikä sekin näkyy blogissa.

Blogini oli alunperin tarkoitus käsitellä asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni ja joista unelmoin. Siitä tulee tuo nimikin - Elli Neidin Unelmia. Unelmien kohteet, kuten yksinkertainen elämä maalla, ovat sittemmin vähän unohtuneet näistä kirjoituksista.  Jossain vaiheessa ajattelin, että kun innostun lukemaan jostain asiasta, niin voin hyvin myös kertoa siitä muille. Siten blogini päätyi vähitellen käsittelemään pääosin historiallisia aiheita. Vaikka blogin aihe on muuttunut alkuperäisesti, olen ajatellut, etten muuta nimeä, jonka jotkut jo tuntevat, vaikkei se enää kuvaakaan blogiani kunnolla.

Oma koulutukseni on yhteiskuntahistorian ja yhteiskuntatieteiden suunnalla ja ajoittain olen ajautunut käsittelemään aiheita, jotka liittyvät siihen. Terrorismin kotimainen historia tuli aikanaan ohimennen tutuksi graduani varten asioita selvittäessäni. Meillähän näistä sortovuosien ja itsenäisyystaistelun aikaisista kotoisista terroristeista ei kovin mielellään puhuta, koska se ei ole mukava aihe.

Minua on kuvattu sekä kutsumusbloggaajaksi että historian tutkimuksen kansantajuistajaksi. Ensimmäinen pitänee paikkansa, koska en ole koskaan erityisesti haalinut blogille lukijoita. Olen ajatellut, että ne lukevat, joita kiinnostaa. Ja aina jotain kiinnostaa. Jos yksikin innostuu kirjoituksestani, niin se on hyvä asia. Silloin minusta on ollut jollekulle iloa. Tämä on minulle useimmiten rentouttava harrastus, ei työtä.

Tutkimuksen kansantajuistaja on ehkä vähän liian hieno nimitys. En tiedä pohjautuvatko kirjoitukseni aina kovin pätevään tutkimusaineistoon. Silti pyrin omien voimavarojeni mukaan kertomaan mahdollisimman tosia asioita. Joskus siinä onnistun ja toisinaan epäonnistun. Esimerkiksi aihe karhunpäivä on joskus herättänyt kritiikkiä. Kirjoitusvirheitäkin ovat ahkerat lukijat löytäneet. Palautetta saa aina antaa niin kritiikkiä kuin kannustustakin.