Pienokaisten ravitsemus entisaikoina

Kysymys oikeasta tavasta ruokkia pienokaisia, perheen tulevaisuuden toivoja on huolettanut vanhempia halki historian. Jälkikasvulle on haluttu turvata paras mahdollinen alku. Käsitykset tästä ovat vaihdelleet historian kuluessa ja kulttuureista toiseen. Tänäkään päivänä ei ole yhtä yhtenäistä käsitystä siitä, miten vauvoja ja taaperoita tulisi ruokkia.

Vaikka arvovaltaiset tahot (pdf) ovat suositelleet imetystä ainakin myöhäiskeski-ajalta lähtien, ei se ollut kovinkaan suosittua uuden ajan alun keski- ja yläluokan piirissä. Antiikin aikana imetys oli ollut tavallinen tapa ruokkia pienokaisia, mutta keskiajalla sitä alettiin pitää ensin kuninkaallisille sopimattomana ja sitten rahvaanomaisena. Lähinnä vain maalaiset suosivat imetystä. Syitä tähän oli monenlaisia.

Ensinnäkin uskottiin, että imetyksellä oli kielteistä vaikutusta äidin terveyteen ja ulkonäköön. Imettäviä äitejä pidettiinkin lähestulkoon pyhimyksinä. Laihuus ei ollut suosiossa ja imetys tunnetusti kulutti äidin rasvakerroksia. Rinnat kärsivät herkästi imetyksestä ja aviomiehet olivat huolissaan niiden kauneudesta. Imetys myös esti äitiä tulemasta raskaaksi uudestaan, kun avioliiton tarkoituksena oli mahdollisimman mahdollisimman laaja jälkikasvu. Aviollista kanssakäymistä ei myöskään pidetty imetyksen kannalta suosiollisena ja raskaus oli äidinmaidolle suorastaan myrkkyä. Tästä syystä monet aviomiehet lähettivätkin mielellään pienokaiset imettäjille.

Muotikin asetti esteitä imetykselle, sillä 1500-1700-luvuilla suosiossa ollut korsetti painoi ja hiesi rintoja ja rinnanpäitä. Kure-liivit pahensivat rintatulehduksia, jotka olivat lähes yhtä vaarallisia äideille kuin synnytys. Tiedettiin, että imetys muodosti läheisen siteen äidin ja lapsen välille. Useat tutkijat uskovatkin vanhempien suojelleen itseään lasten mahdollisen kuoleman aiheuttamalta tuskalta lähettämällä näitä pois kotoa. Taustalla oli myös hienostelu, sillä imettäjän palkaamista pidettiin paremmuuden merkkinä.

1750-luvulla käsitys imetyksestä muuttui. Taustalla oli muuttunut avioliitto-käsitys, johon kuului puolisoiden välinen kiintymys ja romanttinen rakkaus. Aiemmin hyljeksityn ensi- eli ternimaidon hyödyllisyys tunnustettiin. Imetystä alettiin pitää äidin terveyden kannalta hyödyllisenä, sillä se kevensi äidin jatkuvien raskauksien taakkaa. Suhde lapsiin muodostui läheisemmäksi. Aikakauden valistusajattelun hengessä imetys sai ihanteellisen luonnollisuuden leiman. Muoti oli kuitenkin sangen lyhytaikainen, koska imetys hankaloitti äitien elämää. Imetys onkin tullut eurooppalaisten koulutettujen äitien parissa muotiin vasta viime vuosikymmeninä.

Toisten rinnoilla ja korvikkeilla

Imettäjät tunnetaan jo Raamatun ajoista alkaen. Länsimaissa imettäjien käyttö yleistyi yläluokan parissa ilmeisesti 1500-1700-luvuilla. Jotkut ajattelevat, että Freudin käsitys oidipaalisesta suhtautumisesta äitiin oli seurausta siitä, että hän oli imettäjän ruokkima. Imettäjän käyttö väheni, kun äidinmaidonkorvikkeet yleistyivät toisen maailmansodan jälkeen länsimaissa. Sittemmin näihin korvikkeisiin on varsinkin kolmannessa maailmassa liittynyt kaikenlaisia terveysongelmia viimeisimpänä Kiinan Melamiiniskandaali.

Aikuisten ateriat

Kiinteään ruokaan totuttautumisessa on erilaisia käsityksiä. Viime aikoina on ollut edistyksellisten vanhempien parissa muodissa sormiruoka (baby led weaning) eli se, että lapselle tarjotaan ruokaa, jota hän pystyy itse syömään, kun haluaa. Lasta ei varsinaisesti koskaan syötetä.

Alkuperäiskansojen parissa äidit ovat kuitenkin ruokkineet lapsiaan hieman toisella tavalla. Lastaan vieroittamaan ryhtyvä äiti pureksii kiinteää ruokaa suussaan. Sitten hän työntää kielensä vauvan suuhun, joka reakoi siihen kuten äidin rinnan päähän ja alkaa imeä. Vauva syö näin ravinnon aluksi soseutetussa muodossa, joka muistuttaa ihan tavallista vauvan ruokaa. Nykyajan hygienäkökulmasta tapa on hieman vastenmielinen, mutta kuvaa kuitenkin oivallisesti perinteistä tapaa vierottaa vauvat vähitellen. (Desmond Morris:Vauva)

Pois rinnalta

Ei vain vieroituksen tapa vaan myös sen ajankohta on pohdituttanut. Aikaisen kiinteän ruuan aloittajat, jotka suosittelevat kiinteitä ruokia nelikuukautisille äidinmaidon rinnalla, vetoavat oletukseen, että varhainen kiinteiden ruoka-aineiden maistelu vähentää allergioita. Jos rintaruokinta pysyy pääasiallisena ravinnon lähteenä, ei kyse ole kuitenkaan varsinaisesta vieroituksesta, vaan lapsen ravinnon monipuolistamisesta. Osa rintaruokinnan kannattajista (ja useimmat viralliset tahot) kuitenkin kannattavat täysrintaruokintaa ensimmäisen puolenvuoden ajan.

Jotkut pitävät yli vuoden ikäisen taaperon imetystä perverssinä, vaikka se on historiallisesti varhaista vieroitusta tavallisempaa. Lähisukumme perusteella luontaiseksi imetysajaksi on laskettu peräti 7 vuotta ja eräiden alkuperäiskansojen parissa imetetäänkin jopa näin pitkiä aikoja. Äidinmaito suojaa tartuntaudeilta, mikä oli hyödyllistä ennen nykyaikaista terveydenhoitoa.  Immuuni-järjestelmä kypsyy ja rautahampaat ilmestyvät noin kuuden vuoden iässä.

Perinteisissä heimoyhteisöissä lapset luopuvat rintaruokinnasta yleensä 2-4 vuoden välissä. Metsästä-keräilijä yhteisöissä lapsia syntyy yleensä kolmen vuoden välein, mikä sekin kertoo pitkistä imetysajoista, sillä imettäminen ehkäisee uusia raskauksia. Lähisukulaisemme simpanssit saavat poikasia yleensä 4-5 vuoden välein ja vieroittavat 4-6 vuoden iässä.

Suositusten mukainen imetysaika (pdf) uuden ajan alussa oli 18-24 kuukautta, vaikka monet äidit vieroittivatkin lapsensa aiemmin usein uuden raskauden seurauksena. Toisaalta osa jatkoi pitempäänkin taatakseen lapselleen paremmat mahdollisuudet selviytyä. Tämä oli sekä klassisten kirjailijoiden että myös esimerkiksi juutalaisen hartauskirjallisuuden Talmudin ja islamilaisen Koraanin suositus. Renesanssin Firenzessä pyrittiin siihen, että imettäjät imettivät orpoja ainakin 30 kuukautta.

Ongelmana oli se, että äidin tai imettäjän maito saattoi loppua tätä aiemmin. Imettäjän tuli tuolloin palauttaa hoidokkinsa, kun taas köyhä äiti joutui turvautumaan naapuriapuun, käsin ruokintaan tai hätätilassa eläinten imetykseen. Eläinmaitoa ei kuitenkaan suosittu, sillä uskottiin, että eläimen ominaisuudet välittyivät maidon kautta lapseen. Tästäkin käsityksestä luovuttiin 1700-luvulla. Meidän päivinä äideillä on onneksi korvikkeita tarjolla siinä tilanteessa, ellei maitoa tule tai imetys muuten vain onnistu.