Hyvää Juhannusta ja hyvää kesää!

Blogini jää nyt parin kuukauden lomalle ja palailee taas kuvioihin elokuussa. Hyvää lomaa ja erityisesti hyvää yöttömän yön juhlaa kaikille lukijoille.

CC-BY-2.0 by Joonas Lyytinen

1900-luvun vaateohjeita netistä

Netistä löytyy jonkun verran vanhoja (vintage) tai vanhan tyylisiä (retro eli reproduction) ohjeita vaatteiden valmistamiseen. Tein aiemmin otoksen lähinnä ns. historiallisiin eli yli 100 vuotta vanhojen ja historiallista tyyliä edustavien vaatteiden ohjeisiin. Ajattelin tässä viitata vähän tuoreempaan materiaaliin, jota löytyy verkossa. 

Tämä ei ehkä ole kaikkein mielenkiintoisimpia artikkeleita ja pyydän sitä jo näin etukäteen anteeksi. Toivottavasti siitä kuitenkin on iloa ainakin joillekin lukijoille.

Burleski tähti Gypsy Rose Lee ja
1930-luvun glamouria.

Hieman sanastoa:

Antiikki = yli 100 vuotta vanha vaate tai asuste tai esine

Dieselpunk = retro-futuristinen 1950-luvun kirjallisuus- ja tyylisuuntaus (mm. Indiana Jones-elokuvat) vrt. steampunk ja cyperpunk; suuntaus ei liene kovin suosittu Suomessa
Fiftarit = 1950-luvun tyyliin pukeutuvat, monesti vanhoja autoja ja/tai tanssia harrastavat tyylittelijät (lähinnä kotimainen termi) - lähellä rockabilly-tyyliä
Flapper-tyyli =  1920-luvun moderni pukeutumistyyli; englanninkielisissä maissa flapper viittaa 1920-luvun rohkeisiin nuoriin naisiin, jazz-tyttöihin
Hippi-tyyli = 1960-1970-luvun kukkaiskansan rento pukeutumistyyli
Pin up -tyyli = vanhoista pin up -kuvista inspiraatiota hakeva seksikkään-naisellinen retro-tyyli
Retro = eli reproduction (uudelleentuotanto) eli vanhaan tyyliin tehty vaate tai asuste (tai myös esine); voi viitata myös muuhun mennneen uudelleen kertaamiseen esim. vanhojen tietokonepelien pelaamiseen tai vanhan tyylisen musiikin harrastamiseen
Rockabilly-tyyli = musiikkisuunnasta nimensä saanut retro-vaatetustyyli, jossa naisilla on paljon tyllihameilla pönkitettyjä kellohelmoja ja miehet pukeutuvat 1950-1960-lukujen rentoon tyyliin
Swing-tyyli = lähinnä 1920-1940-lukujen vaatetus (musiikillisesti swing viittaa vuosiin 1935-1946; sitä edelsi 1920-luvun ns. jazzin kultakausi; pukeutumisen osalta nämä kaksi kautta katsotaan tyylillisesti toistensa jatkoksi)
Tiki = Havaijilaista perinnepukeutumisesta inspiraatiota ottanut aito 1950-luvun lopun pukeutumis- ja sisustustyyli. Tyyliin kuuluivat havaijilaispaidat (eli Aloha-paidat), löyhät muumuu-mekot ja trooppiset kukkakuosit sekä usein hauskat tiki-hahmot, jotka saivat vaikutteensa polynesialaisista vanhoista jumalakuvista tikeistä
Vintage = alle 100 vuotta vanha aidosti vanha vaate tai asuste (tai myös esine); toisin kuin retro viittaa yleensä lähinnä vaatetukseen (tai viineihin, joissa tarkoittaa vuosikertaa)

1920-luvun tyyliä -
Marilyn Miller &
Glifton Web.

Vintage-tyyli = pukeutuminen vanhahtavaan tyyliin, joskus puhtaasti jonkun aikakauden mukaan tai toisinaan eri tyylejä sekoitellen - käytännössä usein retron synonyymi

1920-luvun jazztytöt

1920-luvun nuoret naiset eivät olleet valmiita luopumaan tyttövuosien lyhyistä helmoista ja kasvamaan vakaviksi naisiksi korsetteineen. Joskus puhutaan poikatytöistä, mutta koska 1920-luvun vaatteiden mallit vastaavat malliltaan edeltävien vuosikymmenien tyttöjen tyyliä, puhuisen itse mieluummin tyttöjen vuosikymmenestä. Korkeat helmat sopivat mainiosti aikakauden muotitanssin charlestonin tanssimiseen. Saksaksi 1920-luvun leningit ovatkin charlestonmekkoja (charlestonkleid).

Glamourin ja swingin kulta-aika (1935-1941)

1930-luvun elokuvaglamouria:
Dolores del Rio ja Everett Marshall 
elokuvassa "I Live for Love" 1935.

1930-luvun alussa tyyli alkoi muuttua naisellisemmaksi. Glamourin kulta-ajaksi osuvat vuoden 1935-41, jolloin tyyli oli naisellisimmillaan ennen sota-ajan aiheuttamia rajoituksia ja sotilastyylin vaikutuksia naisten muotiin. 1930-luvulla Hollywoodin tähtikultti oli voimissaan sellaisten nimien kuin Greta Garbon, Marlene Dietrichin ja Joan Cradford hallitessa valkokankaita.

1930-luvulla vaatteet leikattiin usein diagonaalisesti kangasta säästelemättä, jolloin puku istui tiukasti vartaloa nuollen ja siihen tuli vinoleikkauksen johdosta hieman joustoa. Tämän tyylin ompelu vaati ammattitaitoa, eivätkä kokenemattomien ompelijoiden luomukset olleet aina kovin onnistuneita. Naisten vaatetukseen kuului myös melko nykyaikaisen oloinen jakkupuku.

Dior ja vanhan tyylin kertaus

Audrey Hepburn &
Roman Holiday 1953.

Sota-ajan pihistelyn jälkeen 1947 Dior julkaisi niin sanotun uuden tyylinsä, jossa vaikka se olikin poikkeava sota-ajan niukkaan tyyliin nähden, ei ollut paljoakaan uutta 1930-1940-luvun vaihteen tyyliin verrattuna. Tyyliltään 1950-luvun alku olikin monessa mielessä nostalgiaa ja konservatiivista pukeutumista. Aikaisempien vuosikymmenten kokeilevuus loisti poissa muodista. Korsetitkin palasivat rajoittamaan naisvartaloita.

1950-luku oli konservatiivinen vuosikymmen jolloin naisten odotettiin palaavan kotiin, jotta palaaville sotilaille olisi töitä. Sota-ajan monessa mielessä vapaamielinen ajattelu kiristyi ja vastareaktiona syntyi nuorison kapina. Musiiikki toimi edelleenkin vaikuttajana ja Rockin nousu vaikutti sekä nuorisokulttuuriin nousu 2. maailmansodan jälkeen. Nuorisokulttuuri ja kapina heijastui sitten nuorisotyyliin, joka ensi kertaa 1900-luvun aikana todella poikkesi aikuisten tyylistä.

Vintage ja retro ohjeita

Vintage ohjeita on helppo löytää virkkaukseen ja neulontaan, vaikeampi ompelua varten. Ompelu ohjeita löytyy, mutta selvästi harvemmasta ja joskus satunnaisesti myös neuleohjeiden joukosta. Kiinnostavan oloiset ohjeet kannattaa poimia talteen, sillä ensi kerralla niitä ei ehkä enää olekaan siellä, missä näit ne viimeksi.

Suosikki lähteeni vintage ohjeiden maailmaan on Vintage Pattern Files -blogi, joka tekee katsausta netin eri tahoilla julkaistuista vintage ja retro ohjeista. Parasta blogissa on, että ohjeet on luokiteltu vuosikymmenten ja valmistustavan sekä käyttäjäryhmän (naiset, miehet ja lapset) mukaan. Myös Rawelrystä voi löytää eri tahojen neule- ja virkkausohjeita.

1944 neuletyyliä
CC-BY-4.0 by Erik Holmén, Nordiska museet

Free Vintage Knitting ja Free Vintage Crochet ovat jo perinteisiä laajoja vintage virkkuu ja neulonta ohjeiden kokoelmia, joista löytyy myös tietoa vanhoista langoista, lyhenteistä, vanhoista kokonumeroista ja koukkujen/neulojen numeroinnista. Alkuperäisistä litteroituja ohjeita kuvineen on satoja ja ne on luokiteltu niin tyypin kuin alkuperän (neulekirjasten) mukaan. Molemmilla sivuilla julkaistaan yhä säännöllisesti "uusia" ohjeita ja ne päivittyvät edelleen.

Hieman kömpelönoloinen knitting-and.com on myös pitkään litteroinut verkkoon vintage-ohjeita, joiden joukossa on myös helmiä. Nettisivusto on retroa itsekin herttaisen kömpelöine ulkoasuineen, jotka vosivat olla internetin alku ajoilta. Tipnut on ehkä hieman kaupallisempi, mutta myös eritttäin herttainen kokoelma monenlaisia käsityö-ohjeita - joukossa paljon vintage mm. esiliinojen kaavoja. Vintage Purls on kaupallinen uusiseelatilaissivusto, jolta löytyy laadukkaita joskin pitkään samoina pysyneitä ohjeita.

Trove on kokoelma australialaisia lehtiä, joista löytyy monenlaisia vintage ohjeita. Kenties parhain ohjeiden lähde ovat palveluun skannatut Australian Womenäs Weekly lehden numerot vuosilta 1933-1982. Palvelusta löytyy paljon neuleohjeita eri vuosikymmentä, myös 1910-1920-luvuilta. Internet Archivesta löytyy myös kokoelma eräitä Australian Home journalin numerot vuosilta 1949-1952.

Vintage aiheisissa blogeissa on paljon mielenkiintoisia ohjeita, joita harrastajat ovat skannanneet nettiin. Aktiivisia blogeja ovat mm. Sunny Stitcher, Subversive Femme, Chloe Heart Owls, Zip & Darts (myös ommeltavia), the chawed rosin, zilredloh, Rénee and the Cats Meow ja Theodora Goes Wild.

Vera Venus on poikkeus netin neulevoittoisesta tarjonnasta. Vera tekee omia retro-kaavoja nettiin ladattavaksi ja käytettäväksi. Veralla on tarjolla iso joukko pdf-kaavoja ilmaiseksi ja pari oikein hienoa (1940-luvun tyylinen takki ja rintaliivit) ostettavaksi. Tyyliltään vaatteet ovat 1930-1950-luvuilta. Va Voom Vintage on eloisa blogi, jonka sivuilta löytyy myös lista netin vintage-henkisistä kaavoista.

Kaikki jutun kuvat joissa ei tietoa käyttöoikeuksista olivat Wikimedia Commonsissa public domainissa. 

Feresi eli karjalainen olkainhame

Venäläinen kiilasarafaani.
Varhainen sarafaanin muoto.

Feresi on venäläisen sarafaanin karjalainen muunnos ja eräs liivimekon tai liivihameen muoto. Suomessa feresiä ovat käyttäneet erityisesti ortodoksi-karjalaiset, kun taas luterilaisilla käytössä oli enemmänkin läntisempi kansanpuku.

Suomalaisena vaatteena feresi on varsinaisia pääosin 1700-luvulta peräisin olevia kansallispukuja nuorempi ja levisi osaan Suomen Karjalaa 1800-luvulla. Feresiä ei meillä pidetäkään kansallispukuna, vaan ns. kansanpukuna ja jokainen voikin tehdä siitä omannäköisensä.

Feresin ja sarafaanin pitkä historia

Vaikka feresi saapui meille vasta 1800-luvulla, niin sen historia ennen meille saapumista on sangen pitkä. Sen juuret johtavat Iraniin ja Kreikkaan. Feresi tarkoittaa kreikaksi ylimystön vaatetusta. Sarafaani taasen on iraninkielellä miesten juhla-asu. Alunperin sarafaani oli edestä kiinnitettävä takkimainen vaate ja jäänteenä tästä edessä on usein kaksi ylhäältä alas ulottuvaa nauhaa, kuin takin liepeinä.

1300-luvun Nikonin kroniikassa Sarafaani tarkoittaa ruhtinaan asua. Tuolloin se oli hihallinen leveistä kiilamaisista kappaleista ommeltu päällysvaate. 1600-luvulla ferjaz oli pajarien käyttämä sarafaanimainen napiton takki, jonka valehihat roikkuivat selässä. Myöhemmin nimitystä käytettiin talonpoikien palttinakankaisista asuista. Alunperin se oli miesten ja nunnien vaate.

Jossain vaiheessa 1600-lukua hihat alkoivat kadota ja asusta tuli myös naisten käyttämä. 1700-luvulla sarafaanista tuli yksinomaan naisten vaate. Vaikka sarafaani mielletään helposti venäläiseksi perinneasuksi, on se tullut venäjällekin muualta ja suosittu moni paikoin Itä-Euroopan pohjoisosissa.

Karjalaisalueille sarafaanin käyttö alkoi levitä 1700-1800-luvuilla. Vaate oli meillä käytössä aina 1900-luvulle alkuvuosikymmenille saakka. Nyky-Suomessa feresin käyttö liittyy karjalaiseen perinteeseen ja osin myös ortodoksiseen uskontoon.

Karjalainen feresi

Feresit tehtiin painokankaista. Tverin Karjalassa eli varsinaisella karjalankielisellä alueella käytettiin tummansinisiä pienikuviollisia feresejä. Muualla on ollut käytössä yksivärisiä, ruudullisia tai pienikuvioisia kankaita. Väritykseltään feresit olivat värikkäitä, eikä joukkoon juuri harmaata ja ruskeata mahdu.

Nykyään feresinä tunnettu suorasarafaani.

Perunkirjojen perusteella on yritetty todentaa feresin ja sarafanin eroa ja eroksi on lähinnä todettu, että feresit on yleensä tehty ostokankaista. Nimitysten käyttö on ollut myös osin alueellista, sillä sarafaanista on puhuttu Pohjois-, Laatokan ja Vienan Karjalassa; feresiä Pohjois- ja Laatokan-Karjalassa. Aunuksessa puhuttiin sveresistä. Vienan-Karjalassa suorasarafaania kutsuttiin myös kostoksi. Nykyään ns. suorasarafaania kutsutaan feresiksi.

Sarafanin ja feresin käyttö on liittynyt ortodoksi uskoon. Luterilaiset naiset käyttivät vyötäröhametta. Sarafaani on useimmiten kansanpuku, mutta kuuluu myös osana eräisiin suomalaisiin kansallispukuihin esim. Raudun ja Sakkolan äyrämöispukuun. Hartiushameet olivat käytössä 1900-luvun alkuun asti Vienan Karjalassa, Aunuksessa ja osassa nykyistä Suomen Pohjois-Karjalaa. Paikoitellen niitä näkyi vanhemmilla naisilla Kangaksella ja Suomenlahden itäisessä saaristossa vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Evakkonaisilla niitä nähtiin vielä tätäkin myöhemmin.

Feresin (suora sarafani) tunnusomainen piirre on runsas laskostus takana. On väitetty, että siitä saattoi tuleva anoppi tarkistaa miniäehdokkaan käsityötaitoja. Hame muodostuu periaatteessa suorasta kangaskappaleesta, johon on saatu muotoa taakse tehdyllä taidokkaalla rypytyksellä. Hameen kuului olla mahdollisimman muhkea ja siksi siihen käytettiin runsaasti kangasta. Muhkeus antoi kuvan varakkuudesta. Hameen koristeena on reunanauha ja siinä on kapeat olkaimet. Helma yltää lähes nilkkoihin. Vyötärö on korkealla.

Feresin alla on käytetty rätsinää eli paitaa ja sen päälle on puettu esiliina eli peretniekka. Rätsinässä oli joko pitkät ranteisiin ulottuvat hihat tai pitsireunaiset pussihihat. Varsinkin arkena esiliinat saattoivat olla yksinkertaisia ja värikäs.