Erillisistä hihakappaleista tuli osa naisten asua keskiajan kuluessa. Suuret hihat ovat olleet länsimaisessa naistenpuvussa muodissa muutamaankin kertaan. Ensimmäisen kerran barokin aikakaudella 1600-luvulla, toisen kerran 1830-luvulla ja kolmannen kerran saman vuosisadan loppupuolella 1890-luvulla.
Barokin aikana suuret hihat omaksuttiin miesten muodista, jota naisten yläosa jäljitteli, tosin naisellisesti. Miesten muotiin suuret hihat olivat tulleet jo renesanssin aikana. Suuret hihat olivat muodissa ns. hollantilaisen barokin aikana 1600-luvun puolivälin tienoissa.
Barokkipuvussa suuri hiha oli istutettu olka- ja lapaluun alle. Barokin puku oli muutenkin muodoiltaan pyöreähkö ja suuret pussihihat sopivat siihen mainiosti.
Seuraavan kerran suuret hihat tulivat muotiin 1820-luvun lopulla, puhvihihojen koko alkoi kasvaa. Suurimman kokonsa hihat saavuttivat 1830-luvun alussa, jolloin ne hallitsivat koko asua. Kooltaan ne olivat paljon vielä barokkihihojakin suuremmat.Vaikka 1830-luvun pukukin oli muodoltaan pehmeän pyöreä, vaikuttavat valtavat pönkkähihat siihen nähden kuitenkin usein jopa suhteettoman suurilta.
Valtavat pussimaiset hihat oli myös 1830-luvulla istutettu olkapään alapuolelle ja pääntie antoi vaikutelman olkapään valumisesta todellista alemmaksi. Kohti vuosikymmenen loppua hihat alkoivat taas pienetä ja puhvit laskivat hihan yläosasta kyynärvarteen. Hihat palasivat normaali kokoonsa 1840-luvun aikana.
1890-luvulla muotiin tulevat hihat noudattelivat uutta modernia kaavoitustyyliä. Hihojen muotoilu oli jo 1850-luvulla ollut tärkeä osa muotipukua, mutta 1890-luvulla siihen hullaannuttiin todella. Hihoja oli kaiken mahdollisen muotoisia ja monet niistä olivat suuria.
Suurissa hihoissa korostuivat aiempaa voimakkaammin suuret olkapäät, jotka tulivat uudestaan muotiin 1980-luvulla, 90-vuotta myöhemmin. 1890-luvulla muotiin tulleet suuret lampaanlapahihat (leg o'mutton sleeves) jatkoivat kasvuaan kunnes poistuivat muodista noin 1906.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti