Kivikauden ruokavalio on muodissa ja sen taustalla on romanttinen ajatus paluusta ihmisten alkuperäiseen oikeaan ruokavalioon. Esi-isien ruokavalio lienee eräs varhaishistorian tutkijoiden vaikeimpia tutkimuskohteita. Onkin olemassa keskenään ristiriitaisia käsityksiä siitä, mikä on ihmisten luontainen tai ihanteellinen ruokavalio.
Ihminen on sangen sopeutuvainen ruokavalionsa suhteen, minkä osoittaa esimerkiksi inuiittien ruokavalio. Nämä ovat oppineet hyödyntämään karibujen maksan ja valaan nahkan (muktuk) sisältämän C-vitamiinin korvatakseen sen vajeen, joka muodostuu, kun heille ei ole tarjolla kasvisravintoa. He ovat myöskin oivaltaneet, että nämä C-vitamiini-pitoiset ruuat on nautittava perinteiseen inuiittitapaan raakoina. Inuiittien sopeutuminen ruokavalioon on oletettavasti tapahtunut suhteellisen nopeasti viimeisen 1000-1500 vuoden aikana. Ankara ilmasto lienee karsinut sopeutumatonta väestöä tehokkaasti.
Ihmisen ruokavalioon vaikuttavat niin monet kulttuuriset ja elinympäristöön liittyvät seikat, että on lähes mahdotonta kurkistaa ihmisen "luonnolliseen" ruokavalioon. Jotakin voimme toki päätellä muiden ihmisapinoiden ravinnosta. Vaikka lähisukulaisemmet mielletään usein banaaneja popsiviksi apinoiksi, niistä vain gorilla on lähes puhtaasti kasvissyöjä. Orankien ravintoon kuuluu hedelmien lisäksi esimerkiksi hunajaa, linnunmunia ja hyönteisiä. Myös rauhanomaisina pidettyjen kääpiösimpanssien ravintoon kuuluvat hunaja, hyönteiset ja jopa kalaa. Sukulaisistamme simpanssien tiedetään metsästävän ryhmissä vähän niin kuin ihmisetkin oletettavasti metsästivät suurriistaa. Niiden parissa on myöskin ilmennyt harvinaisena kannibalismia. Simpanssien ruokavalio koostuu silti pääosin hedelmistä, lehdistä, siemenistä, pähkinöistä ja juurista. Ne syövät myös mielellään termiittejä.
Jotain voimme oppia myös historian ja arkkeologian avulla. Varhaisen ruokavalioon kuuluneiden kasvisten tutkimuksen tekeävät kuitenkin haasteelliseksi useat käytännön seikat. Ensinnäkin ihmisasutuksen lähestöltä löytyneitä kasveja on voitu käyttää muutoinkin kuin ravintona, toiseksi kasvinosat säilyvät luita ja äyriäisten kuoria hiekommin sekä lisäksi monet nykyihmisen myöhäispaleoliitin ja mesoliitin ajan asuinpaikat sijaitsivat muinaisilla merenrannoilla, jotka ovat peittyneet kohonneen merenpinnan alle. Ongelmana on myös esineisiin liittyvät tulkinnat, joihin ennakkoasetelmat vaikuttavat. Esimerkiksi suomesta runsaasti löytyneet "hylkeenpyyntinuijat" ovat aivan yhtä hyvin voineet olla kaivuukepin painoja. Aiemmin ne on kuitenkin lähes aina tulkittu nuijiksi, koska on nimenomaan etsitty metsästysaseita.
Ihmisen kehitys ja ruokavalion muuttuminen
Kivikaudesta puhuttaessa puhumme ajanjaksosta, joka kesti yli 2 miljoonaa vuotta. Tästä ajasta vanhempikivikausi eli paleoliittinen kivikausi kattaa yli 99%. Se puolestaan jakautuu kolmeen tai neljään toisistaan poikkeavaan ajanjaksoon.
Varhaispaleoliittinen kausi sijoittuu noin 2 500 000 - 120 000 vuoden taakse ja kattaa hyvin pitkän ja melko hitaan muutoksen jakson, jona aikana homo suku kehittyi vähitellen sekä älyltään, taidoiltaan että elinympäristöön sopeutumiseltaan. Se alkoi yksinkertaisten työkalujen kehittelystä ja päättyi viimeistään neanderthalilaisten levittäytymiseen 120 000 vuotta sitten.
Keskipaleoliittinen kausi alkaa aikaisintaan 300 000 vuotta sitten, jolloin Afrikassa asuneet heidelbergin ihmiset alkoivat vähitellen kehittyä kohti nykyihmistä. Noin 250 000 vuotta sitten alkoi sen eurooppalainen muoto kehittyä kohti neanderthalilaista. Ajan jaksolle oli tyypillistä vähitellen nopeutuva ja monimutkaistuva kulttuurikehitys. Jo heidelbergin ihminen oli osannut käsitellä tulta ja kypsentää ruokansa sekä valmistanut aiempaa taidokkaampia työkaluja. Viimeistään keskipaleoliittisella kaudella alettiin rakentaa asumuksia, haudata vainajia ja viimeistelemään työkaluja. Elinpiirin laajeneminen yhä kylmemmille seuduille viittaa jonkinlaisen vaatetuksen käyttöön. Vaatetäin kehitys viittaa siihen, että vaatetus olisi otettu käyttöön noin 170 000 vuotta sitten.
Ihminen on sangen sopeutuvainen ruokavalionsa suhteen, minkä osoittaa esimerkiksi inuiittien ruokavalio. Nämä ovat oppineet hyödyntämään karibujen maksan ja valaan nahkan (muktuk) sisältämän C-vitamiinin korvatakseen sen vajeen, joka muodostuu, kun heille ei ole tarjolla kasvisravintoa. He ovat myöskin oivaltaneet, että nämä C-vitamiini-pitoiset ruuat on nautittava perinteiseen inuiittitapaan raakoina. Inuiittien sopeutuminen ruokavalioon on oletettavasti tapahtunut suhteellisen nopeasti viimeisen 1000-1500 vuoden aikana. Ankara ilmasto lienee karsinut sopeutumatonta väestöä tehokkaasti.Ihmisen ruokavalioon vaikuttavat niin monet kulttuuriset ja elinympäristöön liittyvät seikat, että on lähes mahdotonta kurkistaa ihmisen "luonnolliseen" ruokavalioon. Jotakin voimme toki päätellä muiden ihmisapinoiden ravinnosta. Vaikka lähisukulaisemmet mielletään usein banaaneja popsiviksi apinoiksi, niistä vain gorilla on lähes puhtaasti kasvissyöjä. Orankien ravintoon kuuluu hedelmien lisäksi esimerkiksi hunajaa, linnunmunia ja hyönteisiä. Myös rauhanomaisina pidettyjen kääpiösimpanssien ravintoon kuuluvat hunaja, hyönteiset ja jopa kalaa. Sukulaisistamme simpanssien tiedetään metsästävän ryhmissä vähän niin kuin ihmisetkin oletettavasti metsästivät suurriistaa. Niiden parissa on myöskin ilmennyt harvinaisena kannibalismia. Simpanssien ruokavalio koostuu silti pääosin hedelmistä, lehdistä, siemenistä, pähkinöistä ja juurista. Ne syövät myös mielellään termiittejä.
Jotain voimme oppia myös historian ja arkkeologian avulla. Varhaisen ruokavalioon kuuluneiden kasvisten tutkimuksen tekeävät kuitenkin haasteelliseksi useat käytännön seikat. Ensinnäkin ihmisasutuksen lähestöltä löytyneitä kasveja on voitu käyttää muutoinkin kuin ravintona, toiseksi kasvinosat säilyvät luita ja äyriäisten kuoria hiekommin sekä lisäksi monet nykyihmisen myöhäispaleoliitin ja mesoliitin ajan asuinpaikat sijaitsivat muinaisilla merenrannoilla, jotka ovat peittyneet kohonneen merenpinnan alle. Ongelmana on myös esineisiin liittyvät tulkinnat, joihin ennakkoasetelmat vaikuttavat. Esimerkiksi suomesta runsaasti löytyneet "hylkeenpyyntinuijat" ovat aivan yhtä hyvin voineet olla kaivuukepin painoja. Aiemmin ne on kuitenkin lähes aina tulkittu nuijiksi, koska on nimenomaan etsitty metsästysaseita.
Ihmisen kehitys ja ruokavalion muuttuminen
Kivikaudesta puhuttaessa puhumme ajanjaksosta, joka kesti yli 2 miljoonaa vuotta. Tästä ajasta vanhempikivikausi eli paleoliittinen kivikausi kattaa yli 99%. Se puolestaan jakautuu kolmeen tai neljään toisistaan poikkeavaan ajanjaksoon.Varhaispaleoliittinen kausi sijoittuu noin 2 500 000 - 120 000 vuoden taakse ja kattaa hyvin pitkän ja melko hitaan muutoksen jakson, jona aikana homo suku kehittyi vähitellen sekä älyltään, taidoiltaan että elinympäristöön sopeutumiseltaan. Se alkoi yksinkertaisten työkalujen kehittelystä ja päättyi viimeistään neanderthalilaisten levittäytymiseen 120 000 vuotta sitten.
Keskipaleoliittinen kausi alkaa aikaisintaan 300 000 vuotta sitten, jolloin Afrikassa asuneet heidelbergin ihmiset alkoivat vähitellen kehittyä kohti nykyihmistä. Noin 250 000 vuotta sitten alkoi sen eurooppalainen muoto kehittyä kohti neanderthalilaista. Ajan jaksolle oli tyypillistä vähitellen nopeutuva ja monimutkaistuva kulttuurikehitys. Jo heidelbergin ihminen oli osannut käsitellä tulta ja kypsentää ruokansa sekä valmistanut aiempaa taidokkaampia työkaluja. Viimeistään keskipaleoliittisella kaudella alettiin rakentaa asumuksia, haudata vainajia ja viimeistelemään työkaluja. Elinpiirin laajeneminen yhä kylmemmille seuduille viittaa jonkinlaisen vaatetuksen käyttöön. Vaatetäin kehitys viittaa siihen, että vaatetus olisi otettu käyttöön noin 170 000 vuotta sitten.
