Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän.
Epikuros (341-270 eaa.) oli luonnontieteisiin ja kokeellisuuteen (empirismi) uskonut ateisti, joka vastusti taikauskoa ja piti jumalia ja uskontoa tarpeettomana. Kuolemassa ei ollut mitään pelättävää, sillä sen jälkeen emme enää olisi olemassa, sillä toisin kuin muut aikalaiset ajattelivat, sielu ei ollut kuolematon. Epikuroksen mielestä oli mahdoton yhteen sovittaa jumalan kaikkivaltiutta ja hyvyyttä. Nämä ajatukset olivat sen verran radikaaleja, ettei lie ihmekään, että filosofian kannattajat joutuivat myöhemmin "sotajalalle" kristittyjen kanssa.
Epikuroksen filosofia muistutti hieman aiemmin syntynyttä buddhalaisuutta (Siddharta Gautama eli vuosina 563-483 eaa.) siinä, että hän piti ihanteena kärsimyksen puutetta. Itseäni kiinnostavalla käytännöllisen elämän johtopäätösten tasolla, epikurolainen elämäntapa oli kuitenkin buddhalaisesta poikkeava.
Hyvän elämän puutarha
Epikuroksen elämässä hänen elämäntapansa keskipisteenä oli hänen juuri Ateenan ulkopuolella sijainnut puutarhansa (kreik. Kēpos), jossa hän asusti vuodesta 306/ 307 eaa lähtien muutamien ystäviensä ja oppilaittensa kanssa, joista osa oli naisia ja orjia. Se oli yhteisö, jonne he olivat vetäytyneet elämään yhdessä. Puutarha jatkoi ilmeisesti olemassa oloaan vielä filosofin itsensä kuoleman jälkeen. Elämäntavan esikuvana oli varhaislapsuuden viaton ja välitön oleminen.
Tärkeimpänä tavoitteena oli suurin mahdollinen nautinto, joka oli määritelty mielenrauhaksi sekä peloista ja ruumiillisesta kärsimyksestä vapautumiseksi. Sen välineenä oli tieto, ystävyys, hyveet ja kohtuullisuus. Epikuroksen mielestä tarpeettomia ja luonnottomia nautintoja, kuten ylensyömistä ja irstailua. Hän itse eli selibaatista, vaikkei odottanutkaan sitä muilta. Hyveiden ja nautinnon välillä oli kiinteä yhteys. Myöhemmän epikurolaisen roomalaisen Lucretiuksen mukaan ihmisen velvollisuus oli elää totuuden mukaista elämää. Kohtuuden ohella epikurolaisuuden keskiössä oli tiedon, ymmärryksen ja viisauden tavoittelu, tienä onneen.
Epikurolaisuutta on usein pidetty hedonistisena eli nautintoa tavoittelevana filosofiana, mutta nykyajan nautinnon tavoittelusta poiketen, sen tavoitteena oli kohtuullinen ja yksinkertainen, jopa askeettinen elämäntapa. Elämän tavoitteena oli tuskattomuus ja mielenrauha, ei yltäkylläisyys, maine tai kunnia. Mielen nautinnot olivat ruumiin nautintoja tärkeämpiä ja jälkimmäiset olivat hyödyllisiä vain edellisiä palvellessaan. Epikuros liitti esimerkiksi kauneuden käsityksen mielihyvän kokemiseen ja mieltymyksiin. Ystävyys ja läheiset ihmissuhteet olivat mainekkaita saavutuksia ja sotavoittoja tärkeämpiä. Pieniä ystävällisiä eleitä saatettiin ylistää kuin sankaritekoja.
Epikurolaisuus oli itsenäisyyden ja vapauden filosofiaa. Epikuros uskoi sielun riippumattomuuteen ja tahdonvapauteen sekä filosofisella että käytännön tasolla. Oli parempi olla köyhä, mutta riippumaton - kuin rikas, mutta muiden päätöksistä ja oikuista riippuvainen. Kannatti vetäytyä pois maineen ja kunnian areenoilta, sillä ne sitoivat mieltä. Avioliittoakin kannatti välttää lähinnä sen tuomien sitoumuksien vuoksi.
Muista "ihmissuhteista" poiketen ystävillä oli epikurolaisessa elämäntavassa tärkeä osa. Ystävien kanssa käydyt syvälliset keskustelut olivat elämän todellista nautintoa. Epikurokselle ystävyys oli olennainen osa onnellisuutta. Yhteisöllisen elämän perustana oli ihmisten väliseen toinen toisiaan vahingolta suojelevaan yhteiskuntasopimukseen perustuvat oikeudenmukaisuus.
Ystävyys kattoi antiikin aikana laajempaa joukkoa ihmissuhteita, kuin nykyään käsitetään, kattaen niin perheenjäsenet kuin liikekumppanitkin. Aristoteleen käsittämä arvokkaampi ystävyys oli moraalisen hyvyyden tunnistamista toisessa. Vaikka kyseessä oli filosofia, epikurolaisessa ajattelussa toistuu myös kaikki maailmanuskonnot lävistävä kultainen sääntö:
Iloitsemme ystäviemme ilosta yhtä paljon kuin omastamme
ja samoin kärsimme tuskista. Siksi viisas tuntee samoin ystäväänsä kohtaan kuin itseään kohtaan, ja vaivautuu hänen nautintonsa vuoksi kuten omansa.
(Lactantius, käännös Pauliina Remes)
Lähteitä ja lisätietoa:
Demokritos ja Epikuros: Riippumaton nautinto. Suom. Arto Kivimäki, Tua Korhonen ja Sampo Vesterinen. Selitykset ja jälkisanat Tua Korhonen ja Arto Kivimäki, Tammi, 2007.
De Botton, Alain: Filosofian lohdutukset, WSOY, 2003.
Polku onnellisuuteen : Epikuroksen ajatuksia onnellisuudesta ja tiedon roolista sen saavuttamisessa
Epikuroksen ystävyyden Puutarha - Pauliina Remes
Epikuros
Miksi Epikuros on yhä tärkeä?
Epikuros kuolemasta
HS Kirjat: Mielihyvää etsimässä, Antiikin filosofit Demokritos ja Epikuros suosittivat yksinkertaisia nautintoja
Epicurus & Epicurean Philosophy
IEP: Epicurus (341—271 BCE)
Humanistic Texts: Epicurus
Tuotteen kauneus
Lisäksi: Filosofia.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti