Intialaiset miniatyyrit

Ihastuin Intiassa ollessani miniatyyreihin. Intialaisia pienoismaalauksia ihaillessa kannattaa muistaa, että maalaukset olivat lähes aina tilattuja ja niitä rajoittivat tilaajan vakaumukselliset tai esteettiset näkemykset. Vasta myöhäisvaiheissa ovat ne puhtaan taiteellisen näkemyksen innoittamia. Pienoiskuvat kuvastivat aina jollain tavalla joko hengellistä tai arkitodellisuutta.

Miniatyyrien ilmaantuessa Intialla oli jo pitkä taideperinne. Aiemmin suosiossa olivat olleet suuret seinämaalaukset. Tämän pitkän kulttuuri ja tyyliperinteen vaikutukset näkyvät tietysti myös pienoiskuvissa. Ne eivät kertoneetkaan todellisuudesta sellaisenaan vaan kuvainnollisesti. Ne olivat sekä realistisia että mielikuvituksellisia saman aikaisesti. Monet maalaukset pyrkivät perinteisen musiikin tapaan välittämään jonkun mielentilan tai tunnelman. Tämä ilmenee vahvoina väreinä ja ajoittaisena abstraktisuutena. Luontoa kuvattaessa pyrittiin välittämään siitä nouseva ilo ja ihmetys.

Merkittävä piirre miniatyyrimaalauksessa on yhden perspektiivin puuttuminen. Tämä on saanut osan taiteentutkijoista pitämään niitä naivistisina tai alkukantaisina. Unohdetaan kuitenkin, että katse pystyy vangitsemaan aina vain osan todellisuutta ja kaksiulotteinen maalauspinta vielä vähemmän. Intialaiset maalaukset omaavatkin yhden perspektiivin sijaan monia perspektiivejä ja pyrkivät heijastamaan monia todellisuuden piirteitä. Intialaisissa maalauksissa korostuu myös muodon ja massan sijaan liike ja muutos, mikä erottaa ne eurooppalaisesta tavasta katsella maailmaa. Se saa maalaukset toisinaan vaikuttamaan litteiltä, jollei kiinnitetä huomiota puiden ja eläinten liikkeeseen. Intialainen maalaus onkin helpompi ymmärtää omista lähtökohdistaan lähtien.

Miniatyyrimaalauksen kehitys
Intialaisilla miniatyyreillä on tuhat vuotinen historia ja kaikki, mitä niistä sanotaan kokonaisuutena on väkisinkin yleistystä. Kulttuurillisilla ja uskonnollisilla muutoksilla, kuten buddhalaisuuden katoamisella ja islamin saapumisella on ollut vaikutuksensa. Niiden parissa on useita sekä kehityksen ja kukoistuksen että taantuman ja rappeutuman kausia.

Miniatyyrimaalaus syntyi 900-1100-luvun Pohjois-Intiassa palmunlehtisten buddhalaisten ja jainalaisten uskonnollisten käsikirjoitusten kuvitukseksi. Itä-Intian buddhalaisilla alueilla alettiin käsikirjoituksia koristella 900-luvulla. Buddhalainen Itä-Intialainen tyyli katosi jo 1100-luvulla. Lännessä maalaus kehittyi jainalaisten parissa 900-1100-luvuilla. 1300-luvulla paperi syrjäytti palmunlehdet.

1500-luvulla alkoi ilmestyä kuvituksia myös hindulaisissa käsikirjoituksissa. Uuden kuvitustyylin synnytti Nimat nama-käsikirjoitus, joka sisälsi keittotaidetta. Se maalattiin Malwa sultanaatissa aivan 1500-luvun alussa. Sultanaatissa syntyi 1400-1500-luvun vaihteessa myös muita käsikirjoituksia. Uusi tyyli oli persialaisen ja paikallisen tyylin yhteensulautuma ja tunnettiin nimellä Deccan-koulukunta.

Mogulien-maalaustaide syntyi Suurmogulien valtakunna hovissa 1500-1800-luvuilla. Ne olivat mielenkiintoinen sekoitus intialaista, persialaista ja islamilaista tyyliä. Taiteilijat seurasivat hallitsijaa taisteluihin ja metsästysretkille ikuistaakseen heidän sankaritekonsa. He saattoivat myös kuvata upeita hääseremonioita.

Suurmoguli Akbarin valtakausi 1500-luvun lopulla aloitti uuden ajan miniatyyrimaalauksessa. Akbar oli tunnettu sotasankari ja uskonnollisen vapauden sallija. Hän oli taiteentukija, joka perusti ateljeen persialaisten mestarien alaisuuteen. Yli sata maalaria palkattiin, useimmat Gujaratin ja Kashmirin alueiden hinduja. Syntyi uusi mogulien miniatyyrikoulukunta. Akbarin poika ja perijä Jahangir suosi erityisesti muotokuvia ja pojanpoika Shah Jahan jatkoi taiteen tukemista 1600-luvulla. Myöhemmin kiinnostus taiteeseen väheni.

1600-1800-luvuilla vuoristoseuduilla maalattiin Pahari-tyylikuntien mukaan. Tyylikuntia oli useita, kullakin alueella hieman omanlaisensa. Niitä yhdisti oma erikoinen tapansa kuvata kasvoja. Koulukunta kasvoi mogulien perinteen piiristä. Maalaukset olivat lähinnä miniatyyrejä. 1100-luvun maalarin Jayadevan runoteoksen Gita Govindan kuvitus innoitti Krishna-paimenjumalan ja tämän rakkaan maitotyttövaimon Radhan kuvia. Merkittävin Paharin alainen tyylisuunta, rohkea ja mielikuvituksellinen Basholi, syntyi Jammussa (lähellä Kashmiria). Sen maalaukset olivat tyyliltään rikkaita ja epätavallisia. Niissä on käytetty rikkaita värejä.

1700-luvulla Rajastanin, silloisen Rajputanan hoveissa syntyi uusi Rajput-koulukunta. Jokaisen Rajput-hovin maalareilla oli oma tyylinsä, mutta niissä oli kuitenkin yhteisiä piirteitä. Niissä kuvataan intialaisia eeposten Ramayanan ja Mahbharatan tapahtumia, pidetyn Krishna-jumalan elämää, kauniita maisemia ja ihmisiä.

Miniatyyrikuvat olivat suosiossa, mutta maalauksia on myös käsikirjoitusten kuvituksena ja seinämaalauksina. Värit saatiin maaperän mineraaleista, kasveista, äyriäisten kuorista ja korukivistä sekä metalleista. Niiden valmistaminen saattoi viedä viikkoja. Käytetyt siveltimet olivat äärimmäisen hienoja ja maalaukset hyvin yksityiskohtaisia.

Länsimaalaisiin miniatyyreihin verrattuna monet työt ovat melko suurikokoisia, noin paperiarkin suuruisia. Tekniikka on kuitenkin hienovaraista ja yksityiskohtaista minaityyritekniikkaa.

Rajastanilaisten maalarien työt ovat tänä päivänä suosittuja matkamuistoja. Tosin halvat kadulta ostetut työt ovat harvoin kovin hyvälaatuisia.

Lisää kuvia ja tietoa:
Chhatrapati Shivaji Maharaj Vastu Sangrahalaya Museum - miniatyyrikokoelma
& Ragmala-näyttely (Deccan-koulu)
Mughal Miniature Paintings
Rajput painting
The Use of Colors in the Rajput School of Miniature Paintings
Exotic India: Mughal Miniature Painting - An Alternative Source of History
South Asian History: Developments in Indian Art and Architecture