Empire-puvun leikkaus

1800-lukujen alun pukujen leikkaus oli monin tavoin erilainen kuin tänä päivänä. Nykyaikaisia muoto-laskoksia ei tunnettu. Pukujen ylimäärä kangas koottiin vyötärölinjalle joko rypytyksin tai erillisin sivukappalein.

Hihat oli istutettu olkaluun päälle, ei sen alle, niin kuin nykyään. Etukappale jatkui harteilla yleensä olkapään yli selkäpuolelle. Toisinaan, mikäli erillisiä sivukappaleita ei käytetty se saattoi ulottua myös sivuilta takapuolelle asti.

Yllä olevassa kaavoitus esimerkissä takakappale ylhäällä vasemmalla ja etukappaleen puolikas sen alla. Loput kappaleet ovat hieman erikoisemman hihan osia. Etukappaleessa huomaa kuinka se kääntyy hihan ympärille. Takakappale ulottuu tässä tapauksessa ylös olkapäälle, mutta kuten mainitsin myös toisentyyppisiset leikkaukset olivat yleisiä. Etukappaleessa oli todennäköisesti laskoksia istuvuutta parantamassa. Puku on vuosisadan vaihteesta tai ensivuosikymmeneltä.

Vaikka kaavakuvissa ei näytetä pukujen helmaosia, kannattaa huomata, että 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa puvuissa oli yleensä pieni laahus, joka ensimmäisen vuosikymmenen loppua kohti katosi ja toisella vuosikymmenellä (eli 1810-luvulla) helmat yleensä (ainakin englantilaispuvuissa) nousivat hieman nilkkojen yläpuolella, pienten tyttöjen puvuissa jopa sitäkin korkeammalle. Tällöin puvut olivat kaikkein käytännöllisimmillään. Ensimmäisen vuosikymmenen loppua kohden helmat kapenivat miltei suoriksi ja sitten levenivät taas. Vuosikymmenen vaihteesta lähtien helmaosaan lisättiin koristenauhoja ja -laskoksia.

Vasemmalla näkyvän ranskalaisen 1800-luvun alun puvun kaavassa on havaittavissa pienempi takakappale c, sivu-kappaleet a ja etukappale A. Etukappaleiden on tarkoitus asettua hieman ristikkäin. E:llä on merkitty kohta, johon hiha (D) istutetaan. Kolme takakappaletta takasi vaatteen istuvuuden takaa. Edestä istuvuutta helpotti kietaisumainen etuosa.

Puvun miehustan kokoamiseen saatettiin käyttää myös nyöritystä, varsinkin kun oli kyse kotona käytetystä vaatetuksesta.

Alla (ks. lähteet) olevan valkoisen puuvillapuvun (1808) kaavan ohjeita lukiessaan toistuu se tosiasia, että empire puvuissa käytettiin paljon rypytyksiä, jotka materiaalina usein ollut ohut puuvillakangas (musliini) mahdollisti. Saman huomaa myös Janet Arnoldin teosta lukiessaan (alla).

Kolmas kaava oikealla kuvaa 1810 aamupuvun miehustaa. (Aamupuku tarkoittaa kotiasua). Siinä vasemmalla on etukappale olkaimineen ja sivukkeineen, ylinnä on takakappale ja oikealla hiha. Hiha rypytetään keskeltä, sillä puvussa on suuret puhvihihat, jotka istuvat noin puolivälissä olkapäätä eli huomattavasti korkeammalla kuin nykyajan hihat. Lisäksi kaavaan kuuluu kapea nauhamainen hihahnsuu. Etukappaleeseen tulee todennäköisesti rypytyksiä, jotta se istuisi kunnolla. Harmaa viiva olkapäillä ja sivuissa kuvaa suurinpiirtein etu- ja takapuolen rajaa. Kuva on esimerkinomainen, eikä sen kappaleiden mittakaava suhteessa toisiinsa ole täysin oikea, sillä takakappaleen kokoa on hieman suurennettu. Kirjaimet osoittavat kohdat, joissa etukappale yhdistyy takakappaleeseen. Hihanpaikka on osoitettu vastaavalla kohtaa toisella puolella kappaletta. Etukappaleita tarvitaan joko kaksi tai se leikataan kaksinkertaiseksi taitetusta kankaasta.

Empire kaudella vähitellen kehittynyt tapa kaavoittaa vaatteita jatkui periaatteessa suurimman osan 1800-lukua ja vasta 1890-luvulla miestenvaatteista lainattiin nykyaikainen kaavoitus myös naistenvaatteisiin, joissa muotoon tuli suffaragettien (eli naisasianaisten) vaikutuksesta räätälintyyli (tailor made). Tämä kuitenkin vaati kaavojen sopeuttamista naisten vartaloon, joka tehtiin muotolaskosten avulla.

Lisätietoja:
It's All in the Details: Making a Regency Ball Gown By Hope Greenberg1808 Valkoisen empire-puvun kaava, jossa yksi ruutu on tuuma (inch)
Janet Arnold: Patterns of Fashion, Vol 1, Englishwomen's Dresses And Their Construction C. 1660-1860
W. R. Lethaby: Dress Design, kaava (pattern) 52, sivu 336.
19th US Regiment of Infantry:Women's Clothing