Lautanauha

Lautanauha (en: tablet weaving; ru: brickvävning) on ikivanha käsityötekniikka. Se muistuttaa hieman kangaspuilla kutomista, joskaan ei yhtä paljon kuin pirtanauha. Alunperin lautanauhoista saatettiin valmistaa vaatteitakin yhdistämällä tekniikalla kudottuja kaistaleita yhteen laajemmiksi kankaiksi. Se saattoikin olla ensimmäisiä tekstiilien valmistuskeinoja.

Lautanauhaa kudottaessa työvälineenä on sarja lautoja eli säännöllisiä monikulmaisia (3-6 kulmaa) (pahvi- tai) puulevyjä. Useimmiten levyt ovat neliön muotoiset. Kunkin laudan joka kulmassa on reikä. Näiden reikien läpi kulkevat nauhan loimet. Kude on kierretty pienelle mytylle taikka kävylle tai sormiolle. Loimi on monisäikeinen ja kierteinen. Nauhaa kudottaessa toinen pää on kiinni jossain kiinteässä pisteessä esimerkiksi pöydän jalassa ja toinen kutojan vyötäisillä.

Lautanauhan valmistus taito lienee kesitty viimeistään faaraoiden Egyptissä. Egyptissä vanhin tunnettu lautanauha on ajalla noin 3000 eaa. 6000 vuotta vanhat egyptiläiset maalaukset antavat viitteitä siihen, että nauhoja olisi osattu kutoa jo vähintään 1000 vuotta aiemmin. Eurooppaan taito saapui vähintään uudemman eli maatalouskivikauden (neoliittinen) aikana. Euroopan vanhin varmasti lautanauha tekniikalla valmistettu työ on löydetty Tanskasta varhaispronssikaudelta, yli 3000 vuoden takaa. Tuolloin tyttöjen lyhyitä rimpsuhameita oli valmistettu tällä tavalla (kuteesta muodostetut rimpsut roikkuivat lautanauhasta).

Yhteys Egyptin ja Pohjoismaiden välillä lienee olemassa, vaikka sitä ei tunnetakaan, sillä tekniikka on sen verran erikoinen, että sitä tuskin sattumalta olisi keksitty kahdessa paikkaa. Tekniikasta on merkkejä jopa Etelä-Amerikassa (mm. Perusta), mikä voisi viitata siihen, että tekniikka olisikin hyvin varhaista perua ja lähtenyt leviämään samasta lähteestä lähtien. Toisaalta tämä saattaa venyttää teoriaa liian pitkälle.

Lautanauhat Suomessa

Suomessa taito oli omaksuttu ainakin rautakaudella noin 500 jaa. Nauhankudonta saattaa olla kuitenkin varhaisempaakin perua, koska jäänteet eivät säily kovin hyvin meidän maaperässämme ja pronssikaudella vainajat oli lisäksi tapana polttaa, eikä tekstiileistä ole siltä ajalta jäänyt jäänteitä.

Jo kivikaudella on viitteitä siihen, että meillä olisi punottu ainakin yksinkertaisia naruja peräti 2000 eaa. Punomisesta ei ole pitkä matka nauhoihin. Rautakaudella lautanauhatekniikalla on valmistettu kankaiden ja pukujen reunuksia, vöitä, hiusnauhoja ja ehkä kengänsiteitäkin. Osa nauhoista ovat valmistustavaltaan monimutkaisia ja juuri tekniikan edistyksellisyys viittaa siihen, että lautanauha olisi tunnettu jo kauan. Lautanauhan huippukausi olikin juuri rautakauden lopulla hieman ennen nauhapirran omaksumista. On väitetty jopa, että lautanauha olisi tullut meille jo varhaiskantasuomalaisten mukana Virosta.

Rautakaudella villaiset pukukankaat aloitettiin ja päätettiin kutomalla niihin aloitus- ja lopetusnauhat. Tällöin kankaan loimilankoja käytettiin nauhan kuteina. Kankaan päättely lautanauha tekniikalla on teknisesti vaikeaa ja vaatii tekijältään perinpohjaista käsityötaitoa. Vaikka nauhoja valmistettiinkin käytännön tarkoitukseen, oli niillä jo tuolloin koristeellisia tarkoituksia. Korujen tapaan ne antoivat vaatteille ilmettä. Rautakauden lopun nauhojen kudontaan on saatettu käyttää kerralla jopa 17 lautaa.

Esihistoriallisella ajalla lautanauhat ovat ilmeisesti olleet erityisesti korkea-arvoisten naisten työtä ja Pohjois-Euroopan kuninkaallisten naisten haudoista on löydetty keskeneräisiä nauhatöitä. Vielä varhaiskeskiajan Euroopassa se oli ylhäisrouvien tehtävänä. Upeimmat pohjoismaiset viikinkiaikaiset nauhat on koristeltu etelästä tuoduilla kulta- ja hopealangoilla. Näitä nauhoja on löydetty esimerkiksi Viikinkien kauppakeskuksesta Birkasta, läheltä nyky-Tukholmaa. Vasta 1300-luvulla nauhat ja niiden valmistus muuttuivat kansanomaisemmiksi. Uudella ajalla (1500-1600-luvuilta lähtien) nauhakoristelu siityi ylhäisön asuista osaksi kansanomaista pukeutumista.


Lähteitä ja lisätietoa:
Käsityömuseo: Kansanomaiset nauhat: Lautanauhat
Museovirasto: Puukausi: Lautanauha (sivun alareunassa)
Kulttuurienmuseo: Lautanauha-ohje
Maikki Karisto: Lautanauhat, Suunnittelu ja kutominen, Tammi - sain kirjan sen jälkeen, kun olin kirjoittanut tämän pienen kirjoituksen ja se vaikutti ihan hyvältä ja perusteelliselta opastukselta nauhalaudan tekniikkaan. Kivana lisänä oli nauhalautojen askarteluvinkki. Malleja en ole vielä ehtinyt testaamaan.