Sen jälkeen, kun ensimmäinen julkinen kahvila perustettiin Konstanttinopoliin 1554 ja kahvin juonti levisi Suomeen Isovihan jälkeen 1720-luvulla, ei kestänyt kauaakaan ennen kuin sitä alettiin tarjoilla kahvihuoneissa (kaffehus). Tukholman ensimmäinen kahvihuone perustettiin todennäköisesti 1708 ja pian kahviloita oli jo viitisenkymmentä.Suomen ensimmäinen kahvila perustettiin ilmeisesti Turkuun vuonna 1778. Toisten tietojen mukaan sellainen on saatettu avata jo 1700-luvun puolivälissä (pdf). 1783 Turusssa oli jo kaksi kahvihuonetta ja 1795 Porissakin yksi. Turun kahviloiden asiakkaina olivat lähinnä korkea-arvoiset herrat, jotka kiersivät tapaamassa toisia korkea-arvoisia herroja. Kahvilat taasen olivat Turussa pääosin naisten ylläpitämiä. Kesti kuitenkin vielä jonkin aikaa, ennen kuin kahvi vakiintui koko kansan juomaksi. Turku paloi kuitenkin miltei kokonaan 1827, joten vanhojen kahviloiden rakennuksia ei ole säilynyt. Vertailun vuoksi Berliiniin perustettiin ensimmäinen kahvila vasta 1818.
1800-luvun alussa kahviloita ja kahvila-leipomoita oli myös Porvoossa (pdf), joka oli jo tuolloin helsinkiläisten suosittu retkikohde. Paikkakunnalla oli myös omat suositut leivonnaiset, joista tunnetuin lienee Runebergin torttu. Porvoolainen kondiittorimestari Lars Astenius kehitti sittemmin kuuluisaksi tulleen tortun tortun 1840. Se ei siis toisin kuin usein uskotaan suinkaan ole Frederika Runebergin käsialaa, vaan tyypillinen 1800-luvun merkkihenkilön mukaan nimetty leivos.
Porvoossa aloitteli myös Helsingin vanhin kahvilasuku Ekberg, jonka ensimmäinen kahvila perustettiin Helsinkiin jo 1862. Kahvila toiminta ei kuitenkaan ollut täysin yhdenjaksoista, sillä väliin pyöritettiin viinatehdasta ja -kauppaa ja väliin pelkkää leipomoa. 1900-luvun alkupuolelta asti kahvila on toiminut Bulevardilla. Karl Fazer perusti 1891 ranskalais-venäläisen konditoriansa Kluuvinkatu 3:een. Kahvila sijaitsee edelleen samalla paikalla, tosin ei enää samassa talossa. Ensimmäinen pieni paahtimo perustettiin Helsinkiin jo 1883, mutta Paulig aloitti varsinaisen teollisen paahtotoiminnan 1904. Hietaniemen yleiselle uimarannalle päätettiin 1930 rakentaa kaupungin toimesta kesäkahvila-ravintola. Jo sitä ennen rannalla oli kierrellyt limunaatikauppiaita.1900-luvun alussa kahvilat levisivät ympäri Suomea muun muassa Lotta Svärd-liikkeen vauhdittamina. Sen kahviloista hankituilla varoilla kustannettiin sodassa käytettyjä kenttäkeittiöitä ja -sairaaloita. 1900-luvun alussa maalaispaikkakunnilla oli myös eri kauppaliikkeiden kahviloita. Suuri osa uusista kahviloista oli kuitenkin yksityishenkilöiden perustamia. Kieltolain aikaan elettiin kahviloiden kultakautta.
Oulun vanhin yhä toiminnassa oleva kahvila, Antellin kahvila aloitti toimintansa 1899. Kohtuullisen pienessä Haminan kaupungissa toimi 1920-luvulla peräti kuusi kahvilaa: Puistokahvila sekä Sinisalon, Suveniuksen, Aholaisen, Otavan ja Kareen kahvilat. Lahteen taas perustettiin ensimmäinen moderni kahvila 1930-luvulla, kun oululainen Raili Valtari avasi sinne torikulma-kahvilan, josta kehittyi myöhemmin Sinuhen-leipomoyritys. Suomalainen kahvilakulttuuri myös kansainvälistyi jo yllättävän varhain, sillä ensimmäiset italialaistyyliset kahvit tarjottiin helsinkiläisessä Nissenin-kahvilassa (pdf), josta sai 1960-luvulla ostaa erikoisuutena espresso-kahvia.
Lisätietoa ja lähteitä:
Historiallinen sanomalehtiarkisto: Kahvi, tee, kaakao; elintarvikkeiden, juomien ja siirtomaatavaroiden tulli
Hedda Nooran Kahvi-Kirja. Opettavaisia ja huvittavaisia neuvoja ja historioita Kahvin Ystäville neljältä vuosisadalta. Koonneet A. Ignatiew-Aukia & K. Manninen. Frugård, 1998.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti