Elli Neidin Unelmia: Omenat pitävät lääkärin loitolla ja säilyvät kotikellarissa

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Omenat pitävät lääkärin loitolla ja säilyvät kotikellarissa

Metsäomenapuu, photo by Dénes Emőke, further information: Wikimedia Commons

Omenat (Malus domestica) sisältävät runsaasti flavonoideja. Kotoisat omenat ovat siitä suositeltavia, että suurinosa omenoiden flavonoideista on niiden kuorissa. Flavonoidit suojaavat esimerkiksi sydäntaudeilta. Omenan terveyshyödyt on tunnettu jo keskiajalla. Vitamiinien kulta-aikana niitä ei juurikaan arvostettu, mutta flavonoidien arvon selvittyä omena nousi jälleen kultakastiin. Omenat tosin sisältävät myös jonkin verran c-vitamiinia (8% päivän tarpeesta/100g) sekä pieniä määriä muita ravinto-aineita.

Omenan viljelyn historia on pitkä. Ensimmäiseksi niitä alettiin kasvattaa Keski-Aasiassa. Vähässä-Aasiassa niitä viljeltiin viimeistään 300-luvulla eaa. Suomeen omenapuiden kasvatus saapui pakanallisen ja ristiretkiajan taitteessa 1100-1200-luvulla. Suomen luonnossa kasvaa myös harvinainen ja uhanalainen metsäomenapuu (Malus sylvestris), jota on vaikea erottaa villiintyneestä tarhaomenasta. Näitä omenoita on ehkä valmistettu ruuaksi ennen herkullisemman viljellyn omenapuun saapumista. Niistä voi valmistaa hilloa tai omenaviiniä (siideriä), vaikka kypsentämättöminä ne ovatkin karvaita. Metsäomena myös risteytyy tarhaomenan kanssa ja risteymät ovat hedelmällisiä ja niiden erottaminen villeistä yksilöistä on vaikeaa.

Kellarissa hyvin säilyviä syys- ja talviomenalajikkeita ovat esimerkiksi venäläiset Babushkino (huhtikuulle), Imrus (maalis), Ladoga (maalis), Moskovskoje Pozdneje (touko), Orlik (maalis) ja Orlovskij Sinap (maalis) sekä muut itäiset kuten Saltanat (Katzakstan-Latvia, 4-5kk) ja Stars (Latvia; helmi). Suomalaisista parhaita on Talvikki (maalis), Saviomena (pitkälle seuraavaan vuoteen), Kaikuvuori (helmi), Lantun talvi (maalis), Osmolan talvi (huhti - turpeessa kesä?), Paasikivi Nro 2 (kevät) ja Turso (ainakin tammikuulle). Amerikkalaisista suositeltavia säilytykseen on ainakin Cortland (kevääseen). Parhaiten omenat säilyvät yksitellen pakattuna, paperiin tai turpeeseen kiedottuna. Parhaita pölyttäjälajikkeita ovat valkeakuulas ja marjaomenat, mutta muitakin hyviä on olemassa.

Puutarhassa kannattaa kasvattaa syöntiomenoiksi myös kesä- ja syysomenia. Pienissä puutarhoissa ratkaisuksi monen lajikkeen ongelmaan käy perheomenapuu eli usean lajikkeen samaan puuhun varttaminen. Kotipuutarhaan kannattaa valita luomuviljelyssä pärjääviä lajikkeita. Parasta tuhoeläintorjuntaa ovat hyönteissyöjien linnunpöntöt omenatarhan laitamilla. Hyviä ovat esimerkiksi västäräkki ja siepot, joiden pöntöt voi hyvin ripustaa myös omenapuuhun (1,5-2 metrin korkeuteen). Myös tiaiset ja pääskyset ovat hyviä hyönteiskarkottajia, jos ne saa lähelle omenatarhaa asettumaan. Yövahdiksi voi ripustaa lepakon pöntön.

Maakellarisäilytyksen lisäksi kesä- ja syysomenoita voi hyvin kuivata tai umpioida soseena. Koska omenasose (muiden hedelmien ja marjojen tapaan) on hapanta sitä ei tarvitse paineumpioida, kuten vihannekset ja liha. Umpioituna siihen ei myöskään säilyvyyden vuoksi ole välttämätöntä lisätä sokeria, vaan sokeria käytetään maun ja ulkonäön vuoksi. Flavonoidithan säilyvät kuivatussa ja keitetyssä melko hyvin. Niitä ei keitossa häviä kuten vitamiineja, joita omenassa ei juuri olekaan. Flavonoidien takia omenat kannattaa soseuttaa kuorineen. Jos niistä tekee mehua, kannattaa puristusjätteestä valmistaa soseetta. Omenasoseeseen ja -mehuun voi hyvin sekoittaa myös kitkerämpää pihlajanmarjaa, joka tosin kannattaa korjata vasta ensipakkasten jälkeen.

Mehusta voi käyttää omenaviiniä tai -siideriä. Villeintä ja yksinkertaisinta lienee valmistaa länsi-brittiläistä maalaissiideriä eli scrumpyä. Siiderin valmistukseen on meillä käytetty ainakin valkeaa kuulasta, loboa, melbaa (korvattavissa sandralla), raikea ja lepaan liereää. Muuallakin siideriomenana tunnetaan kotoinen punainen astrakaani (red astrachan). Siideriin tarvitaan tasapainoisesti makeita, happamia ja karvaita makuja. Perinteisesti jälkimmäiset on saatu villiomenoista (crab apple).