Egyptiläinen fajanssi

Uuden valtakunnan aikainen fajanssivirtahepo
(1500-1300 eaa).  by Andreas Praefcke (for Public Use)

Egyptiläinen fajanssi muistuttaa hieman posliinia, mutta toisin kuin posliini, sitä ei valmisteta savesta vaan autiomaan kvartsipitoisesta hiekasta. Aikanaan fajanssia vietiin Eurooppaan ja Lähi-Itään. Sitä on löytynyt Skotlannista asti.

Egyptiläisen fajanssin oli ensimmäinen ihmisen valmistama materaali. Sen valmistus oli aikanaan hyvin edistynyt tekniikka, jonka kaltaisia omaksuttiin Euroopassa vasta uudella ajalla. Sitä onkin pidetty ensimmäisenä korkealaatuisena keramiikkana.  Kun ensimmäiset egyptiläiset fajanssi esineet valmistettiin noin 4000-3500 eaa Badarian kulttuuripiirissä egyptiläisellä kivikaudella, alkoi posliinin valmistus puolestaan Kiinassa vasta 600-luvulla jaa.

Egyptiläisen fajanssin lasitteen väri vaihteli vihreän ja sinisen eri sävyissä. Sitä käytettiinkin Siinain niemmaalla kaivettujen turkoosi- ja afganistanilaisten lapis lazul -korukivien korvikkeena. Sininen väri liitettiin Niiliin, taivaan vesiin ja Jumalten asuinpaikkoihin. Vihreä väri puolestaan oli kasvun ja uudelleen syntymän väri. Vanhimmat esimerkit fajanssista ovat jo esiklassiselta kaudelta eli ennen egyptiläisen korkeakulttuurin syntyä.

Egyptiläistä fajanssin pääraaka-aine on kvartsimurske tai kvartsipitoinen hiekka. Lisäksi valmistukseen käytettiin kalkkisälpäjauhetta, eri emäksisiä aineita ja piikalkkilasitetta. Alunperin emäksenä käytettiin poltetusta kasviaineksesta saatua tuhkaa, mutta ptolemaiosten aikakaudella hieman ennen ajan laskun alkua se korvattiin kokonaan natronilla eli sammutetulla soodalla. Lasitteen värityksenä käytetään kuparimineraaleja. Periaatteessa raaka-aineita oli saatavana paikallisesti, mutta niitä myös tuotiin.



Scrabee-amuletti 1300-luvulta eaa. CC-BY-2.5
by Wikipedia Loves Art participant "trish"

Fajanssin valmistusvaiheita olivat muotoilu, puristus ja hionta olivat tärkeimmät fajanssin valmistuksen vaiheet. Raaputusta ja hankausta käytettiin pinnan tasoitukseen esi- ja varhaisdynastisilla kausilla. Esidynastisen kauden fajanssia valmistettiin kylmätekniikalla raaputtamalla ja hiomalla, mikä muistutti enemmän kivenkäsittelyä kuin lasia tai keramiikkaa.

Keskivaltakunnan aikana fajanssin valmistus kehittyi. Syntyi marmoroitu fajanssi, joka saatiin aikaan lasitetta varioimalla. Fajanssi esineitä muotoiltiin ytimen ympärille ja toisinaan ytimen ja lasituksen väliin muodostui erillinen kerros.  Keskivaltakunnan loppupuolella syntyi uusia tekniikoita kuten koristeleikkaus, -upotus ja -pinnoitus, joista tuli suosittuja uuden valtakunnan aikana. Uuden valtakunnan aikana fajanssisormuksia, -helmiä ja -amuletteja valmistettiin yhdistelemällä eri valu- ja muotoilutekniikoita.