Día de los Muertos

Meksikolaista kuolleiden päivää vietetään samoihin aikoihin pyhäinpäivän ja halloweenin kanssa. Se on saanut vaikutteita paitsi maailmanlaajuisesta katolisesta perinteestä, myös vanhemmasta intiaaniperinteestä.

Asteekit viettivät vastaavaa juhlaa alkusyksystä, elokuussa. Juhla oli omistettu sekä lapsille että kuolleille sukulaisille ja sitä vietettiin kokonainen kuukausi. Perinne on kuitenkin tätäkin vanhempi ja on epäilty, että vastaavan kaltaista juhlaa olisi vietetty jo parin kolmen tuhannen vuoden ajan. Ennen espanjalaisvalloittajien saapumista oli tapana pitää esillä aitoja ihmiskalloja kuoleman muistutajana.

Juhla oli omistettu "Rouva kuolemalle" (Mictecacihuatl, manalan hallitsijatar), jota vastaa tämän päivän kukkahattuinen luuranko, La Calavera Catrina. Nimitys tarkoittaa tyylikästä pääkalloa. Nykyinen hahmo on syntynyt 1900-luvun alussa. Juhlaperinteen juuret ovat osin myös mayojen perinteestä muistaa sekä vastikään kuolleita että aiempia esi-isiään. Maya perinne vaikuttaa vahvasti Jukatanin alueella, jossa kulttuuri oli vahvimmillaan ja jossa kuolleiden päivä tunnetaan maya-kielisellä nimellä Hanal Pixan - sielun ruoka (pdf). Meksikon kansanuskossa on myös merkillinen, kirkolle kiusallinen, pyhimyshahmo Santa Muerte eli pyhä kuolema, jonka juuret lienevät pakanallisella ajalla. Tämän hahmon palvonta on erityisen suosittua alamaailman ja köyhälistön piirissä. Useimmiten luurankohahmo on puettu valkeaan kaapuun ja sen tunnuksina ovat viikate ja maapallo.

Aiemmin Santa Muerte -hahmoa palvottiin salassa, mutta yhä enemmän pyhättöjä on alkanut ilmaantua julkisuuteen. Tärkein palvonnan keskus on Meksiko Cityn Tepiton esikaupungissa ja kauppalassa. Alueella on pitkät historialliset juuret esi-kolumbiaanisella ajalla ja se on vahva alamaailman keskus. Virallisesti alueen pyhimys on Franciscus assisilainen, mutta paikalliset pitävät pyhää kuolemaa pyhimyksenään. Suitsukkeiden sijaan alttarilla palaa marihuana.

Yleisesti ottaen kuolleiden päivä ei ole Meksikossa vakava juhla, vaan se saa humoristisia piirteitä. Päivä on juhlana tärkeä ja sitä saatetaan suunnitella vuodenkin verran etukäteen. Kuolleille lapsille ostetaan leluja ja aikuisille alkoholia. Haudoille viedään rihkamaa ja kynntilöitä ja niillä nautitaan aterioita. Tyypillisiä ruokalajeja ovat sokeroitu kurpitsa, pan de muerto (kuolleiden leipä) ja makeiskallot. Pan de muerto on aniksella ja appelsiininkuorella maustettua makeaa pullaa, joka koristellaan luumaisilla kuvioilla. Taikinasta saatetaan myös muotoilla jäniksen tai luiden muotoisia leivonnaisia. Kuolleiden juhlan koristeena käytetään myös kuolemaa symboloivaa meksikolaista samettikukkaa. Kukalla on pitkä lääkinnällinen ja vertauskuvallinen perinne. Sitä on käytetty suitsukkeena, teenä ja kuolevia tyynnyttämään.

Osa perheistä rakentaa koteihinsa alttareita tai pyhättöjä. Ne on yleensä koristeltu ristein ja neitsyt Marian kuvin sekä kynttilöin ja kuolleiden sukulaisten valokuvin. Alttareiden lähellä muistellaan kuolleita kertomalla tarinoita ja rukoillen. Jotkut viettävät juhlaa meluisasti tanssien, jotta kuolleet heräisivät. Kuolleiden ystävien ja sukulaisten muistoksi saatetaan myös kirjoittaa hilpeitä runoja, joita kutsutaan nimellä calaveras, kallot. Lehdissä julkaistaan runoja julkkisten muistoksi. Osa myös pukeutuu luurankoasuihin.

Jukatanin niemimaalla, Meksikon kaakkoiskulmassa, maya perinteestä ammentavaa Hanal Pixal juhlaa vietetään oikeastaan jo 31.10 eli päivää ennen yleismeksikolaista kuolleiden juhlaa. Juhlan tarkoituksena on muodostaa yhteys esi-isien kanssa ja erityisesti maaseudulla juhlaperinne on voimissaan ja muistoalttareita joka kodissa. Jukatanilla muistoalttari on rakennetaan paikallisesta puusta ilman nauloja, joiden kuolleet voisivat pelätä vahingoittavan itseään. Se peitetään liinalla, joka kuvastaa pilviä. Lasten muistoalttareiden liinat ovat iloisen kirjavia. Alttarilla poltetaan suitsukkeita ja sille katetaan ruokaa. Lisäksi alttarilla on aina kuppi täynnä suolaa ja toinen täynnä vettä. Nämä kaksi ainesta joko kuvastavat elämän tarkoitusta tai liittyvät puhdistautumismenoihin. Ne myös opastavat henkiä takaisin tuonpuoleiseen.

Ruoka-aineksista tärkein on mucbil pollo maissikakku. Maissilla oli erittäin tärkeä merkitys maya kulttuurissa ja myös heidän kuolinrituaaleissaan. Maissi oli muinaisille mayoille uudelleen syntymän vertauskuva (pdf). Muinaiset mayat hautasivat kuolleensa taloihinsa tai kotipihoillensa, jotta saattoivat palvoa näitä jatkuvasti. Uskotaan, että hanal pixal-juhlan aikana kuolleista tulee portinvartijoita kuolleiden ja elävien maailman välillä.

Kuolleiden leipä
11-14 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl anista
50g hiivaa
1,5 dl maitoa
1 dl vettä
1 dl voisulaa
4 munaa
Sekoita 3,5 dl jauhoja muut kuiva-aineet. Sulata voi ja sekoita kuuma voisula huoneenlämpöisiin nesteisiin. Murenna kädenlämpöiseen seokseen hiiva ja lisää kuiva-aineseos. Sekoita hyvin. Lisää vielä munat ja sekoita hyvin. Lisää taikinaan loput jauhoista vähitellen. Vaivaa noin kymmenisen minuuttia. Anna nousta kaksinkertaiseksi. Leivo pulliksi ja luiksi. Anna kohota leivinliinan alla vielä tunti. Paista 175 °C noin 40 minuuttia. Paistamisen jälkeen ripota päälle sokeria tai koristele värjätyllä sokerivesikuorrutteella.