 |
| Permakulttuurissa ei suosita perinteisen maatalouden laajoja yksilajisia viljelmiä. CC-BY-3.0 Photo by Petritap |
Kyse on vuorovaikutuksesta ja kestävien ratkaisujen löytämisestä. Mallia pyritään usein ottamaan luonnosta, jonka katsotaan edustavan tehokasta ratkaisumallia ongelmiin. Ruoantuotannon puolella pyritään pois yksilajikkeisista "autiomaista", kohti sekaviljelyä. Eräs suosittu malli on ravintoa monessa kerroksessa tuottava metsäpuutarha.
Permakulttuuri perustuu tarkalle suunnittelulle. Tuotanto pyritään järjestämään niin, että lähimpänä ovat jokapäiväiset toiminnot ja kauimpana puolivilli tai villi luonto. Pihapiirissä ovat päivittäin hoidettava kasvimaa. Kauempana ovat laidunmaat, hedelmätarhat ja pellot. Vapaasti kasvavalle luonnolle varataan aina oma tilansa. Permakulttuurin ohjaamassa tilassa eri toiminnot on myös jaettu sektoreittain omalle alueelleen.
Tarkasti suunniteltua on järjestelmän eri osasten välinen yhteys ja niiden suhteet toisiinsa sekä voimavarojen, jätteiden ja raaka-aineiden kierto järjestelmässä. Se, mikä toisessa osassa järjestelmää on tarpeeton tuotos tai jopa harmi, on toiselle hyödyksi.
Esimerkiksi maatilan eläinten lannasta tulee lannoitetta pellolle, jotka puolestaan kasvattavat eläimille ruokaa. Kanoja käytetään rikkaruohojen ja tuholaisten torjuntaan. Sadevesi kerätään talteen viljelysten kasteluun ja pesuvedeksi. Pesuvesi kierrätetään sekin puutarhaan. Ruoantuotanto ja elämä on järjestetty niin, että sen eri osat tukevat toisiaan. Ruonatuontantoon käyttämättömät kasvinosat kompostoidaan ravinteiksi pellolle.
Permakulttuuri on pohjimmiltaan melko aatteellinen ja filosofinen koulukunta. Se pyrkii erilaisten mallien luomiseen. Luontoa pyritään kopioimaan luovissa ratkaisuissa, kuten maakellarin vertaamisena karhun pesään tai auringon mukaan kääntyvien paneelien rinnastamisella auringonkukkiin. Rakentamalla termiittikekoa muistuttava talo, pystytään sen lämpötilaa säätelemään luonnollisesti. Rakennusmateriaalit valitetaan kierrätettävyyden ja luonnonmukaisuuden pohjalta. Erään näkemyksen mukaan permakulttuuri onkin suunnitteluväline.
Permakulttuuri on vahvasti eettinen järjestelmä, joka pyrkii ihmisistä ja ympäristöstä huolehtimiseen sekä kulutuksen ja kasvun rajoittaminen. Tarkoituksena on myös jakaa rajalliset luonnonvarat mahdollisimman tasapuolisesti kaikkien kesken. Huolehtiminen ulottuu paitsi lähiympäristöön, myös koko muuhun maailmaan. Luontoa tarkkailemalla luodaan sitä kunnioittavia periaattteita. Permakulttuuriin kuuluu rinta rinnan sekä uunnitelmallisuus että yksilöllisyys eli suunnitelmien soveltaminen kulloisiinkin oloihin. Tavoitteena on luoda elämäntapa, joka takaa hyvän elämän rasittaen kuitenkin luontoa mahdollisimman vähän.
 |
| Permakulttuurin maataloudessa eläimet ja kasvit tukevat toisiaan. |
Ruoantuotantoa on tarkoitus tehostaa ottamalla mallia luonnosta. Luonnossa näkee harvoin paljasta maaperää, paitsi autiomaissa. Siksi permakulttuuri viljelmillä suositaankin katteita, jotka estävät maan kovettumisen ja kosteuden haihtumisen maaperästä. Niiden ansiosta kitkeminenkin helpottuu. Eri reuna-alueiden kuten rantojen ja metsänreunojen monipuolisuus nähdään mahdollisuutena, jota pyritään hyödyntämään.
Villikasveja saatetaan käyttää houkuttelemaan pölyttäjiä ja tuholaisia metsästäviä petohyönteisiä. Puutarhaan houkutellaan erilaisia hyönteissyöjiä linnunpönttöjen ja siilinpesien avulla. Pihalampeen kotiutuneet sammakotkin auttavat pitämään tuholaiset kurissa. Viljelmien reunoille istutetaan yrttejä ja eräitä kukkasia karkoittamaan tuholaisia. Samettikukka pitää sukkulamadot kurissa juurieritteillään ja kehäkukat karkoittavat lentäviä hyönteisiä.
Luonnossa yksi kasvilaji kasvaa harvoin laajoilla alueilla yksikseen. Permakulttuurissa pyritäänkin kasvattamaan sekaisin eri kasveja, joilla on ympäristönsä suhteen toisiaan täydentäviä toiveita. Hitaasti kasvavan porkkanan sekaan voidaan kylvää nopeasti kasvavia retiisejä. Typenottaja kasvit antavat ravinteita muille kasveille. Sekaviljelyssä tuholaiset eivätkä kasvitaudit saa samalla tavalla valtaa kuin vain yhdestä lajista koostuvilla viljelmillä.
Klassinen esimerkki on amerikkalaisten alkuperäiskansojen maissi-kurpitsa-papu-viljelmä, jossa kaikki osaset tukevat toisiaan monipuolisesti. Suomessakin perunamailla on perinteisesti kasvatettu talonpojan- eli härkäpapua ja myös herneen ja kauran kasvattaminen sekaisin on ollut jokseenkin tavallista. Herne on saanut kaurasta tukea ja kaura hyötynyt herneen tarjoamasta lisätypestä. Usein puhutaankin kumppanuuskasveista, jotka tukevat toisiaan sekä kasveista joista on toisilleen haittaa.
Viljelyssä pyritään järkyttämään luontoa mahdollisimman vähän. Maata ei muokata sen enempää kuin on kasvintuotannon kannalta välttämätöntä. Pysyvyyttä arvostetaan ja siksi suositaankin mahdollisuuden mukaan monivuotisia tuotantokasvoja (eli perennoja). Toimimalla yhteistyössä luonnon kanssa saavutetaan tehokkuutta ja helpotetaan viljelijän toimintaa.
 |
| Permakulttuurissa toimitaan paikallistasolla. |
Permakulttuuriin elämäntapana kuuluvat esimerkiksi etätyö ja kaupunkiviljely. Kaupunkiperma-kulttuurissa pyritään muokkaamaan asuinympäristöä kohti luonnonmukaisuutta. Ajatuksena on tuottaa ruokaa siellä, missä syöjätkin ovat. Kaikki käyttämätön viljelyala pyritään ottamaan käyttöön. Työtä pitää tehdä lähellä kotia, jotta työmatkailu ei kuluta energiaa. Tietoliikenne yhteyksien ja esimerkiksi etäkonferenssien avulla voidaan välttää turhaa matkustelua. Paikallisesti liikutaan mielellään joko pyöräillen tai julkisilla kulkuvälineillä, jos suinkin mahdollista.
Permakulttuuri on toimintatavoiltaan yhteisöllinen. Se perustuu yksilöiden ja yhteisöjen väliseen vuorovaikutukseen ja keskinäiseen avunantoon. Yhteistyö muotoja kehitellään enemmän ruohonjuuri tasolta lähtien kuin ylhäältä määräten. Ihmiset ovat itse tekemässä omaan elämäänsä vaikuttavia ratkaisuja paikallisessa yhteisössä. He pyrkivät oppimaan muiden ratkaisuista ja kehittämään itse paikallisesti sopivia uusia ratkaisuja.
Tärkeä osa permakulttuuria on raaka-aineiden, voimavarojen ja jätteiden kierrätys. Vanhalle tavaralle keskistään uusia käyttötapoja. Kierrätyskelvottomista jätteistä pyritään kokonaan eroon. Toiminnat suunnitellaan niin, että ne hyödyntävät toinen toisiaan. Tarvittavat hyödykkeet pyritään tuottamaan niin, että niistä ei synny jätettä ja että ne voidaan tulevaisuudessa taas jälleenkäyttää uudelleen. Tämä pyritään tekemään niin, että mukavasta elintasosta ei tarvitse valtavasti tinkiä, mikä edellyttää uudenlaisia luovia ratkaisuja.
Permakulttuurissa ei pyritä jatkuvaan kasvuun, vaan elämäntavan kestävyyteen ja sopusointuun luonnon kanssa. Ajatuksena on, että läheisessä vuorovaikutuksessa luontoon ja sopusointuisessa elämässä sen kanssa, ihminenkin voi hyvin.
(Huom. edellä oleva kappale on paljolti omaa tulkintaani permakulttuurista ja sen soveltamisesta).
.jpg) |
| Vuorovaikutusta tarvitaan. |
1. (Ympäristön) tarkkailu ja vuorovaikutus
2. Energian hankinta ja varastointi
3. Merkityksellinen tuotos (joka kannustaa jatkamaan toimintaa.)
4. Itsesäätely ja palautteen vastaanottaminen (ja järjestelmän muuttaminen tarpeen mukaan.)
5. Uudistuvat voimavarat
6. Jätteettömyys (ja saasteettomuus)
7. Suunnittelu kokonaisuudesta (malleista) yksityiskohtiin
8. Vuorovaikutus vastakohtaisuuden (erottelun) sijasta
9. Hitaat ja pienet ratkaisut (jotka vaikuttavat lempeästi ja pehmeästi ja ovat helpommin hallittavissa.)
10. Monimuotoisuuden arvostus ja hyödyntäminen
11. Raja- ja reuna-alueiden arvostus ja hyödyntäminen
12. Luovuuden käyttö ja muutosvalmius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti