keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis)


Rohtosuopayrtti (Saponaria Officinalis)
Rohtosuopayrtti on ikivanhva perenna ja rohto. Kasvia voidaan käyttää edelleen saippuan korvikkeena ja kasvinvärjäyk-seen. Maatiaispuutarhassa se tuoksuu ihanasti ja pärjää hyvin.

Jo antiikissa suopayrtin juurta  käytettiin yleisesti villanpesuun. Siitä on valmistettu myös hiustenhoito-ainetta. Kasvi sisältää jopa 20% sapoiineja eli yhdisteitä, joita käytetään saippuan korvikkeena. Joidenkin lähteiden mukaan jopa enemmän kuin pesupähkinöissä. Suurimmillaan juuren suopapitoisiuus on kukinnan aikana. Juuria voi kuivata ja varastoida myöhempää käyttöä varten.

Sapoiinit ovat myrkyllisiä, joten rohtokäyttöä ei enää suositella. Muinoin sitä käytettiin esimerkiksi paiseiden ja yskän hoitoon. Kasvi-värjäyksessä kukinnoista voidaan saada vihreää ja keltaista väriä. Aikanaan sillä lisättiin myös olueen vaahtoa.

Kasviatlaksen mukaan rohtosuopayrttiä tavataan harvinaisena lähinnä maamme eteläisimmissä osissa sekä saarekkeina muuallakin. Meillä suopayrttiä on viljelty 1700-luvulta saakka, eli se on uustulokas. Alunperin se on kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopasta. Kasvi leviää maavarren avulla ja lähtee liikkeelle jo piehestäkin juuren palasta. Sitä tavataankin vanhoilla talonpaikoilla, teiden varsilla ja muualla kulttuuriympärisössä. Se ei ole kovin vaatelias maaperän suhteen ja kestää myös niittoa.

Suopayrttiä on sekä valko- että punakukkaista lajiketta. Sitä on kerrannaiskukkaisenakin. Se voidaan laskea maatiaiskasveihin. Puutarha-kasvina sen etuna on sen kukkien ihana tuoksu, joka houkuttelee puutarhaan myös erilaisia yöperhosia esimerkiksi kiitäjiä. Parhaimmillaan se on omassa seinänvieruspenkissään, paikassa, jonne se saa rauhassa kotiutua. Rohtosuopayrtti kasvaa 30-70 cm korkeaksi ja on monivuotinen. Suopa-yrttiä ei tule istuttaa vesialtaan viereen, jossa kasvaa kaloja, sillä se saattaa vahingoittaa niitä.

Suopaa valmistetaan raastamalla kuivattua tai tuoretta juurta. Raastetta keitellään hiljakseen vesitilkassa puolisen tuntia. Shampoota tehtäessä joukkoon voi laittaa hiuksia hoitavia yrttejä, esim. nokkosta ja kamomillaa. Museoissa konservaattorit käyttävät sitä vanhojen silkki- ja villakankaiden pesuun.

2 kommenttia:

Kipene kirjoitti...

Pakko kiitellä tätä blogia! Valitsemasi aiheet kutkuttavat oikein mukavasti käsityöläisen mieltä. Olen juuri miettinytkin perinnekasvipenkin perustamista ja nyt iski inspiraatio: pitää lähteä jostakin metsästämään rohtosuopayrttiä!

Elli-neiti kirjoitti...

Ollos hyvä. Kiva, jos raapustuksista on muillekin joskus iloa. Oma blogisikin on kiinnostava kaikkine muinais- ja historiajuttuineen.