keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Jouluseimet

Jouluseimet kuuluvat katolliseen jouluperinteeseen olennaisena osana. Keskiajalla niitä rakennettiin kirkkoihin, joista ne levisivät myös kotien joulukoristeiksi. Kauneimmat taideseimet koostuvat tarkkaan harkituista yksityiskohdista ja monenlaisista eri perinteiden mukaisista elementeistä. Ne ovat ihan muuta kuin halvat kipsiset koristeet, joita meillä usein myydään joulun alla. 

Läntisessä katolisessa perinteissä seimi otetaan usein esiin jo adventtina. Seimi asetelmat ovat erityisen suosittuja Etelä-ja Keski-Euroopassa sekä Latinalaisessa Amerikassa. Suosituinta niiden rakentaminen on kuitenkin ollut Italiassa, josta ne ovat alunperin myös peräisin.

1400-luvun seimi Stutgartista.
Valokuva - CC-BY-3.0 Andreas Praefcke

Tärkein osa seimen henkilöistä - ns. pyhä perhe ja paimenet - ovat peräisin Luukkaan Evankeliumin alussa olevasta joulukertomuksesta. Esimerkiksi Etelä-Italiassa seimiasetelmia kansoittaa kuitenkin usein vanhanaikaisen maalaiskylän väki perinteisissä askareissaan. Loppiaisena kuvaelmaan saatetaan lisätä vielä itämaan tietäjät, jotka tunnetaan usein myös kolmena kuninkaana.

Hieman historiaa

Tiettävästi ensimmäisen elävän seimen rakensi Franciscus Assisilainen 1200-luvun alussa selittääkseen Jeesuksen syntymää lukutaidottomille härän ja aasin avustamana. Hän halusi ihmisten ymmärtävän Jeesuksen vaatimattoman alkuperän.

Kirkkojen ja kotien varhaisimmat seimiasetelmat olivat usein tuontitavaraa Italiasta. Hienoimmillaan seimitaide oli 1500-1700-lukujen Napolin Kuningaskunnassa ja Napolilainen barokki seimi on edelleenkin arvostettu seimen muoto. Myös Genova oli samoihin aikoihin tunnettu seimiasetelmien valmistuspaikkana. Erityisen tunnettu asetelmien tekijä oli sieltä kotoisin oleva Anton Maria Marigliano.

Seimiasetelmat olivat suosionsa huipulla barokin aikana ja 1700-luvuilla. Tuolloin perinteiseen yksinkertaiseen asetelmaan alettiin lisätä uusia kohtauksia. Brixenin museossa esillä oleva "kokovuotinen" seimi sisältää peräti 4000 eri asetelmaa tai kohtausta. Sen loivat Sterzingiläiset velipuolet Joseph ja Augustin Propst. Ajan myötä eri maissa ja eri alueilla alkoi kehittyä erilaisia seimiperinteitä.

Yksityiskohta napolilaisesta seimestä  Bayerin museossa,
Kuva (photo by) Andreas Praefcke
Kun valistus ja maallistuminen alkoivat vallata alaa 1700-luvun lopulla, seimet poistettiin monin paikoin kirkoista varsinkin Keski-Europpassa. Tämän seurauksena tavallinen väki alkoi rakentaa seimiä koteihinsa ja esimerkiksi Etelä-Saksassa monet veistivät itse niiden hahmot. Maisemat muistuttivatkin heidän kotimaisemiaan. Esimerkiksi Tyrolissa seimet sijoittuivat Alppimaisemiin. 1800-luvun lopulla muotiin tulivat vuorostaan itämaiset seimet.

Protestanttisissa maissa seimet menettivät uskonpuhdistuksen jälkeen vähitellen aiempaa merkitystään. Englannissa oli ollut tapana leipoa joulupiiraat seimen muotoisiksi, Jeeuslasta varten. 1600-luvulla riisuttua kristillisyyttä kannattaneet puritaanit kuitenkin kielsivät seimiperinteen. Vaikka toimet eivät muualla olleet yhtä tiukkoja, ei seimillä enää ollut samaa merkitystä kuin katollisena aikana.

1900-luvun alussa seimet menettivät suosiotaan myös katollisessa Keski-Euroopassa, jossa vain muutamat keräilijät jaksoivat kiinnostua niistä. Heidän ansioistaan osa perinteisistä maalaisseimistä säilyi näihin päiviin saakka. 1900-luvun lopulla seimiperinne on virinnyt uudelleen ja osa perinteestä on saanut uutta verta. Perinteinen Vatikaanin jouluseimi Pyhän Pietarin aukiolla ilmestyi vasta 1980-luvun alussa joulukuusen juurelle.

Monimuotoinen perinne

Seimen hahmot on vuosien kuluessa muodostuneet moninaisiksi. Vaikka Aasi ja härkä ovat seimiasetelman perinteisiä osallistujia, niitä ei kuitenkaan mainita Uuden Testamentin joulukertomuksissa. Niihin viitataan vain Vanhassa Testamentissa profeetta Jesajan ennustuksessa. 1400-luvulta asti ne on kuitenkin katsottu olennaiseksi osaksi seimikuvaelmaa. Perinteisesti härkä kuvastaa kärsivällisyyttä ja aasi nöyryyttä. Joissakin seimiperinteissä seimessä näkyy myös Vanhan testamentin hahmoja, kuten Adam ja Eva tai Nooa tai Jaakobin 12 poikaa.

Santouns hahmoja 1900-luvun alun postikortissa.
Provencelaiseen perinteeseen kuuluvat pienet värikkäät terracotta eli punakeramiikka hahmot, jotka tunnetaan paikallisella kielellä nimellä Santoun, pikku-pyhimys. Lagnel niminen provencelainen taiteilija alkoi valmistaa hahmoja 1700-luvun lopulla Ranskan Suuren (1789)  vallankumouksen paineessa, kun kirkkoja suljettiin väkisin ja niiden seimiasetelmat kiellettiin.

Tänä päivänä hahmoja valmistetaan paikallisesti lähinnä pienissä perheyrityksissä. 1800-luvun alkupuolelta lähtien Marseillessa on järjestetty joulukuiset Santoun messut, jonne valmistajia kokoontuu esittelemään työtään ja jakamaan kokemuksiaan. Myös provenselaiset hahmot ovat lisääntyneet perinteisten seimihahmojen ulkopuolelle ja saaneet vaikutteita paikalliselta väestöltä.

Krakovalainen seimimestari.
CC-BY-3.0 - Anna Gawrońska
Seimiperinne levisi Puolaan jo hyvin pian syntymisensä jälkeen. Seiminäytelmiä saatettiin esittää katujen nukketeattereissa. Vähitellen myös puolalainen kulttuuri alkoi vaikuttaa hahmoihin. Syntyi sellaisia hahmoja kuin siivekäs husaari. Tunnetuin eli krakovalainen seimiperinne ("Szopka krakowska") syntyi 1800-luvulla, kun paikalliset käsityöläiset alkoivat valmistaa seimiä koristeiksi ansaitakseen hieman joulurahaa. Paikalliset joululauluryhmät saattoivat kantaa seimikaupunkeja mukanaan kiertäessään laulamassa ovelta ovelle.

Itsenäistymisen jälkeen, 1900-luvun alussa niitä myytiin Krakowasta matkamuistoiksi. Paikallisviranomaiset ovat järjestäneet seimikilpailuja toisesta maailmansodasta lähtien. Seimiasetelmat saattavat olla metrin levyisiä ja parimetriä korkeita. Alaosan innoituksena on vanha krakovalainen rakennustaide. Ylempänä kuvatatan yleensä Beetlehemiä.

Myös monissa muissa maissa on omia erityisiä, paikallisten rakastamia seimiperinteitä, jotka heijastajat kunkin alueen omaa kulttuuria. Ne ovat usein paikallisia ylpeyden aiheita. Toisinaan seimihahmoissa ilmenee myös huumori tavoilla, joka voi olla viralliselle uskonnon harjoitukselle vierasta. Ne ovatkin kansan omaa kulttuuria.

Ei kommentteja: