Lemoinen taiteilijasisaret

Marie-Victoire:
Taiteilijattaren studiossa (1796)

Sisaret Marie-Victoire Lemoine, Marie-Denise Villers ja Marie-Élisabeth Gabiou toimivat muotokuva-maalareina vallankumouksen ajan Ranskassa. He olivat Elisabeth Vigee-Le- Brunin aikalaisia.

Sisaret syntyivät Pariisissa Charles Lemoinen ja Marie-Anne Roussellen perheeseen. Marie-Victoire (s. 1754) ja Elisabeth (s. 1755) olivat huomattavasti pikkusisartaan Marie-Deniseä (s. 1774) vanhempia. Maalareina Marie-Anne ja Marie-Denise olivat tunnetuimpia. Myös heidän serkkunsa Jeanne-Élisabeth Chaudet (1767–1832) oli taidemaalari ja kuvanveistäjä Antoine Denis Chaudetin vaimo.

Marie Victorie: Pojan mutokuva

1700-1800-luvun vaihteessa naistaiteilija ei ensikertaa taidemaailmassa enää ollut outo lintu. Ennen tätä taiteilijoiksi ryhtyivät vain taiteilijoiden sisaret ja tyttäret.

Sisarista vanhin Marie-Victoire (1754-1820) oli yksi niistä harvoista aikansa naispuolisista taiteilijoista, jotka elättivät itsensä maalaamalla. Häne ei koskaan mennyt naimisiin ja vaikka hän harjoittikin uraa itsenäisenä taiteilijana, hän asui elämänsä perheensä luona.

Taidemaalarin urasta haaveilevalle oli tärkeää saada paikka, jonkun osaavan taiteilijan oppilaana, sillä varsinaisia taidekouluja ei vielä ollut. Naisille oppilaspaikan löytäminen oli miehiä haastavampaa ja siksi moni uralle päätynyt saikin oppinsa perheenjäseneltään. Marie-Victoire oli 1770-luvun alkupuolella taiteilija François-Guillaume Ménageotin oppilaana, joka oli tunnettu historiamaalari ja Ranskan akatemian jäsen. Hän työskenteli Elisabeth Vigee-Le-Brunin naapurissa, tämän aviomiehen taidekauppias Le Brunin tarjoamissa tiloissa.

Marie-Elisabethin omakuva

Marie-Victoire osallistui Ranskan taideakatemian näyttelyyn ensi kertaa 1779 ja myöhemmin vielä neljästi, viimeisen kerran 1814. Hänet hyväksyttiin taideakatemiaan 29-vuotiaana vuonna 1783 .Marie-Victoiren kuuluisin maalaus vuodelta 1796 esittää taiteilijaa studiossaan. Marie-Victoire oli tunnettu paitsi muotokuvistaan myös miniatyyreistään. Monet hänen maalauksistaan ovat hempeitä, hämyisiä ja kiiltokuvamaisia.

Marie-Denisen ja Marie-Élisabetin (1755-1812) allekirjoitukset olivat hyvin samankaltaiset ja tyyli muistutti toisiaan ja heidän töistään on toisinaan vaikea sanoa, kumpi sen on maalannut. Marie-Denise ja Marie-Victorire asuivat isänsä kuoleman jälkeen, vuodesta 1800 lähtien sisarensa Marie-Élisabeth Gaboun luona. Marie-Élisabeth oli naimisissa serkkunsa notaari Jean-Frédéric Gabioun kanssa. Tämä oli taiteilijaserkku Jeanne-Élisabethin isoveli.

Marie-Denisen maalaama Marie Joséphine
Charlotte du Val d'Ognes (1801)

Elisabeth oli sisarista tuntemattomin. Hänen tiedetään kuitenkin pitäneen näyttelyitä vuosina 1783 ja 1785 Correspondance-salongissa (Salon de la Correspondance), jossa oli esillä hänen maalauksiaan lapsista. Kuvista näkyy hänen saaneen vaikutteita sekä isosisareltaan että mdm Vigee-Le-Brunilta. Hänen maalauksensa olivat rokokoo-muotokuvia. Ilmiselvästi hän luopui urastaan avioliittonsa seurauksena, sillä hän ei enää pitänyt näyttelyitä tämän jälkeen.

Perheen piirissä Marie-Denisen (1774-1821) tunnettiin nimellä Nisa. Lapsuudessaan hän sai todennäköisesti vaikutteita vanhemmilta sisariltaan ja serkultaan ja näki mahdollisesti akatemian näyttelyitä. 1790-luvun lopulla hän tapasi salongissa taiteilija Anne-Louis Girodet de Roussy-Triosonin, joka opetti hänt ensin. Pian hän alkoi myös ottaa oppitunteja François Gérardilta ja uusklassista tyyliä edustaneelta Jacques-Louis Davidilta.

Marie Denise (1802) Tukielma
naisesta luonon helmassa

Marie-Denise piti ensimmäisen näyttelynsä Pariisin salongissa jo samana vuonna. Hänen kuuluisin maalauksensa Charlotte du Val d'Ognes'n muotokuva on maalattu pari vuotta myöhemmin ja sitä pidettiin myös hänen oppi-isänsä Jacques-Louis Davidin maalaamana. Tätä alettiin kuitenkin epäillä jo 1950-luvulla, mutta oikean maalarin henkilöllisyys selvisi vasta 1990-luvulla. On mahdollista, että Marie-Denise on maalannut maalauksen ollessaan Davidin oppilaana.

Viimeiseksi jääneen työnsä Denise maalasi ilmeisesti 1814. Monien muiden naisten ja isosisarensa Marie-Elisabethin tapaan hänen uskotaan luopuneen taideurastaan avioliittonsa vuoksi. Naiset joutuivatkin usein tekemään valinnan uransa tai avio-onnen välillä.