Kimonohiha

Kimonohiha on hihamalli, jossa hiha ja miehusta tai ainakin sen yläosa ovat samaa kappaletta. Niiden esikuvana on kuitenkin erillisistä hihoista koostuva japanilaisessa kimono tai jukata, jotka ovat pitkän japanilaisen pukeutumisperinteen moderneja perillisiä. Kimono perinteessä hihoja ei ole istutettu ja vaikka ne kankaan käytön optimoimiseksi ovat erillisiä kappaleita, ne jatkavat kuitenkin samaa linjaa ja voisivat periaatteessa olla leikattu myös samasta kappaleesta.

Kimono käsitteenä ilmestyi läntiseen muotiin ensi kertaa noin vuoden 1907 tienoilla. Silloin se tunnettiin myös nimillä kimona ja kimina. Asun ensimmäiset ilmentymät olivat osana kotiasu tai aamupuku eli englantilaista teepuku (tea gown) muotia. Siitä se levisi myöhemmin myös laajempaan käyttöön.

Vuosina 1904-1905 sodittiin Venäjän ja Japanin välillä sota, josta pikkuinen ja melko tuntematon kaukoidän maa, joka oli aiemmin jäänyt paljolti isonveljensä Kiinan varjoon, nousi parrasvaloihin voittoisalla suorituksellaan. Sodan aallot tuntuivat Suomessa asti ja näkyivät vuoden 1905 suurlakkona ja sitä seuranneena eduskuntauudistuksena. Myös Venäjällä keisarivalta muuttui perustuslailliseksi monarkiaksi.

1910-luvulla suosittu itämainen vaikutus ei rajoittunut japaniin, vaan vaikutteita otettiin myös itäisestä Euroopasta kuten Unkarista ja Romaniasta. Tämä vaikutus näkyi niin sanotussa unkarilaisessa jakussa (ja hihamallissa - tunnetaan myös lepakkohihana) sekä runsaina kirjontoina erityisesti vaatteiden miehustoissa. Kiinnostus etniseen pukeutumiseen jatkui 1920-luvulle asti.

Aluksi 1910 ja 1920-luvuilla kimonohiha ja kimonoyläosa oli melko kimonomainen, vaikka hihaosa saatettiinkin liittää istutetumpaan miehustaosaan. Kimonohihat olivat leveitä ja löyhiä ja usein melko neliskanttisia. Monesti ne olivat osa löyhää takkimaista vaatekappaletta. Kimonohihan suosio oli osa naisten vapautumista korsetista ja sen myötä tiukkaan istutetuista vaatteista. Kimono hiha ei täysin kadonnut vielä 1930-1940-luvullakaan, vaikkei se ollutkaan yhtä suosittu kuin kahtena aiempana vuosikymmenenä.

Kimonohihan tultua uudelleen muotiin 1950-luvulla, hihamalli oli kokenut länsimaistumisen. Se oli usein istuvampi ja muotoillumpi kuin aiemmin. Istuvien hihojen lisäkappaleiksi lisättiin kainaloon monesti neliskanttinen kiilakappale. Myös olkalinja oli muuttunut neliskanttisesta 90° kulmasta loivemmaksi 80° kulmaksi. Olkalinjasta kahtiajaettu hihaosa oli nyt yhtenäinen etu ja takakappaleen kanssa. Kimonohihan alla saattoi olla vuosisadan alun naisten kiroama korsetti, nyt tosin hieman kevennettynä versiona. Kimonohihasta oli myös lyhythihainen versio, joka jalostui ns. holkkihihaksi.

Kimonohihan suosio jatkui vielä 1960-luvun alussa ja se sai viimeisen uudelleen tulemisen 1970-luvun hippivuosina, jolloin se oli palannut takaisin kohti esikuvaansa japanilaista kimonoa. Hihat olivat vielä vuosisadan alkuakin huomattavasti leveämmät.

Lisätietoa:
Sewing Sleeves
Colette Patterns: Mid-Century Kimono Sleeves
Tudor links: Fashion in the Edwardian Era

Huom. Tämä artikkeli ei perustu syvälliseen tieteelliseen tutkimukseen, vaan omaan kokemusperäiseen käsitykseeni muodin kehityksestä. Se voi sisältää lievästi virheellisiä näkemyksiä.