Muinaiset irlantilaiset ja walesilaiset viettivät meidän kekriämme melkoisella tavalla muistuttavaa samhain sadonkorjuu- ja uudenvuodenjuhlaansa loka-marraskuun vaihteessa. Samoihin aikoihin karja tuotiin kotiin kesän laitumilta ja väki siirtyi pelloilta sisätöihin.Samhain oli vainajien ja henkien juhla, jolloin tuonpuoleinen ja tämänpuoleinen maailma koskettivat toisiaan. Silloin kuolleet sukulaiset saapuivat aterioimaan elävien kanssa ja kaikenlaiset henget olivat liikkeillä. Valmistettiin erityinen juhla-ateria ja poltettiin juhlatulia. Juhliin leivottiin kakku, johon piilotettiin esineitä. Kunkin palasta löytyneiden esineiden perusteella ennustettiin sitten uutta vuotta.
Kristillinen kirkko pyrki kristillistämään pakanallisen juhlan ja syksyn kunniaksi alettiin viettää kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää. Sitä edelsi pyhäinpäivän aatto eli englanniksi All-Hallows-Eve, joka myöhemmin lyhentyi halloweeniksi. Kun pyhäinpäivä oli marttyyrien ja pyhimysten juhla, oli sen aatto vainajien juhlapäivä. Juhla säilytti monia vanhoja kansanperinteitä, jotka olivat liittyneet sen pakanalliseen edeltäjään.
Erästä tunnetuimmista Halloween perinteistä on tarina seppä Jackistä, pihistä maamiehestä, joka käytti ristiä ansana paholaiselle. Tarinasta on useita eri versioita, joissa osassa Jack oli varas. Jack päästi paholaisen vapaaksi vasta, kun tämä lupasi olla koskaan ottamatta haltuun Jackin sielua. Jack oli kuitenkin ollut liian syntinen päästäkseen taivaaseen. Hänellä ei siis ollut mitään paikkaa minne mennä. Kun Jack kysyi paholaiselta, kuinka hän näkisi kulkea pimeässä, paholainen heitti hänelle kiusallaan hehkuvan hiilen, joka ei koskaan sammuisi. Jack kaiversi lyhdyn yhdestä nauriistaan ja laittoi sinne hiilen hehkumaan. Hänen uskottiin vaeltavan ikuisesti pimeässä naurislyhty ainoana valonaan.
Niinpä syksyiseen sadonkorjuu-juhlaan liittyneitä vihanneslyh-tyjä kutsuttiin nimellä lyhty-jack eli jack-o'lantern. Aiemmin jack-o'lantern oli ilmeisesti ollut soilla palaneiden virvatulten nimitys. Amerikan mantereelle muutettuaan siirtolaiset vaihtoivat hankalat lantut, nauriit ja lehtijuurekset helpommin kaiverrettaviin kurpitsalyhtyihin. Pahanilkisesti virnistävä oranssi kurpitsalyhty oli syntynyt. Silti vielä 1900-luvulla irlantilaiset yhä kaiversivat lyhtyjään nauriisiin.Yhdysvalloissa aiemmasta melko rauhallisesta ja juhlavasta juhlasta on tullut syksyinen karnevaali, johon liittyy naamiaisasuihin pukeutuminen ja makean syöminen, vähän niin kuin meidän uus-virpomisperinteeseemme. Lapset kiertävät ovilla kysymässä "karkki vai kepponen". Alunperin pukeuduttiin kaikenlaisiksi hirvityksiksi tai kummituksiksi, mutta nykyään naamiaisasu voi esittää vaikka astronauttia. Aikuiset puolestaan juhlivat järjestämällä naamiaisia. Pakanallisen perinteen mukaan käyttäydytään niin kuin henget olisivat liikkeellä, vaikka harva niihin enää uskoo. Perinteeseen kuuluvat myös kauhuelokuvat.
Lisätietoa:
Helsingin kaupunginkirjaston aihepaketti: Halloween
Suomalaisen kirjallisuuden seura: Kekri - syksyn juhlia, juhlapyhiä ja kummajaisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti