Rautakautiset lasihelmet

Helmiä alettiin valmistaa joskus 30 000 vuotta sitten nykyisen Itä-Euroopan alueella asuneiden mammutinmetsästäjien parissa. Lasihelmien valmistus alkoi noin 4000 vuotta sitten Kaksoisvirranmaan ja Itäisen Välimeren alueella, mistä löytyi niiden valmistukseen tarvittavia kvartsihiekkaa ja puuhiiltä.

Lasihelmien valmistus
Lasin valmistamiseen tarvitaan kvartsin lisäksi jotain alkadista ainetta kuten soodaa tai puuntuhkasta valmistettua potaskaa. Valmistukseen käytetään myös eri lisäaineita esimerkiksi puhdistamaan (magnesium) tai värjäämään (metallioksidit). Lasimurskan sekä joidenkin muiden lisäaineiden avulla voidaan alentaa sulamispistettä.

Lasihelmiä voidaan valmistaa eri tavoin. Useimmat on valmistettu kiertämällä kupari- tai rautatangon ympärille. Nämä ovat rakenteeltaan poikittaisia. Myöhemmin kehitetyllä tekniikalla niitä valmistettiin puhaltamalla kupla ja vetämällä tangoksi, jolloin tangosta pätkittiin sylinterimäisiä helmiä. Nämä helmet ovat puolestaan rakenteeltaan pitkittäisiä.

Koristelultaan helmet voivat olla jo alunperin monivärisiä. Ne on voitu myös koristella värikkäillä lasinpaloilla, jotka on kiinnitetty helmen päälle. Kiinnitetyt lasinpalat voivat olla joko yksivärisiä tai mosaiikkikuvioituja (millefiori). Mosaiikkitekniikassa erivärisiä laseja yhdistetään pitkäski tangoksi, josta voidaan leikata esimerkiksi shakkilautakuvioituja ohuita levyjä.

Lasihelmien valmistus Pohjolassa
Pohjolan vanhimmat lasihelmet (pdf) ovat varhaispronssikaudelta. Niitä on löydetty varsinkin Tanskasta, mutta muutamia myös Ruotsista. Lasihelmet yleistyivät Pohjolassa rautakaudella. Roomalaisvaltakunnassa lasihelmiä valmistettiin teollisena tuotantona ja niitä alkoi virrata pohjoiseen yhä suurempia määriä. Roomalaisten valmistamia helmiä olivat esimerkiksi silmä-, mosaiikki- ja foliohelmet. Foliohelmiä valmistettiin sekä kulta- että hopeafoliosta.

Lasia ja lasihelmiä tuotiin etelästä Skandinavian suurimpiin satamiin. Ne olivat tärkeää kauppatavaraa ja niitä käytettiin rahan korvikkeena. Lasihelmien valmistus alkoi kansainvaelluskaudella. Paikalliset helmentekijät joko kiersivät tai asuivat paikallaan kylissä. 700-luvulla tuotanto kasvoi ja valmistus keskittyi tärkeisiin kauppapaikkoihin Århusin ja Påvikeniin Ruotsissa ja Ribeen Tanskassa. Itäinen tuonti alkoi kuitenkin vähitellen vähentää paikallisen valmistuksen kannattavuutta.

Viikinkiaikoina lasihelmiä käytettiin joko kaulanauhoissa tai solkien välisinä käätyinä. Helmet olivat taloudellisesti arvokkaita, mutta niillä saattoi olla myös taianomaista merkitystä. Pohjolassa viikinkikaudella vierailleen arabimatkalaisen Ibn Fadlan' mukaan skandinaavit arvostivat helmiä, maksoivat niistä hyvän hinnan ja lahjoittivat niitä vaimoilleen. Varhaisella keskiajalla loppuu ensin helmien tuonti ja pian sen jälkeen myös niiden kotimainen valmistus. Uusi uskonto pitää helmiä vanhan pakana-ajan merkkeinä.

Lasihelmien valmistaminen yleistyi Pohjolassa viikinkikaudella. Viikingit valmistivat runsaasti lasihelmiä. Tässä lasihelmiä valmistetaan arkkeologisten löytöjen pohjalta rakennetussa sulatusuunissa kiertämällä niitä rautatangon ympärille:



Suomalainen rautakausi ja sen muoti
Rautakausi kesti Suomessa runsaat tuhat vuotta. Se jakautui esiroomalaiseen- (500-0 eaa), roomalaiseen- (0-400 jaa), kansainvaellus- (400-600 jaa.), merovingi- (600-800 jaa), viikinki- (800-1025 jaa) ja ristiretkiaikaan (1025-1200 jaa). Eri alueilla vaihtumisajankohdat poikkeavat hiemant toisistaan. Esimerkiksi itäisessä Suomessa ristiretkiaika alkoi ja päättyi läntistä Suomea myöhemmin. Aikakauden rajat on muodostettu esinelöytöjen perusteella. Ne ovat saaneet nimensä Manner-Euroopan ja Pohjolan historiallisten kausien mukaan.

Rautakautinen kulttuuri omaksuttiin meille sekä idästä että lännestä. Rautakauden elinkeinoja olivat maanviljelys, metsästys ja kalastus. Hieman käytiin myös kauppaa. Rautakauden kulttuuri jatkoi meillä monia pronssikauden perinteitä. Varsinkin sisämaassa ja Pohjois-Suomessa pronssikauden ja varhaisrautakauden välinen raja on hyvinkin liukuva. Pronssikaudelle tyypillisiä röykkiöhautoja tehtiin vielä roomalaiskaudella.

Kansainvaellus- ja merovingiajalla hautalöytöjen määrä kasvaa. 500-luvulta lähtien kuoppahautaus yleistyy röykkiö- ja kalmistohautauksen rinnalla. Rautaa valmistivat täällä usein talonpojat ja kyläsepät itse tai vaihoehtoisesti sitä hankittiin Ruotsin suurilta raudanvalmistusalueilta. Varsinaista raudanvalmistusteollisuutta ei meillä ollut. Rautakaudella asutus tihentyi erityisesti Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Itä-Suomessa tärkein keskus oli nykyisen Mikkelin seutu. Muinaislinnat toimivat vartio- ja pakopaikkoina asutukselle.

Rautakauden pukeutumisesta ja koruista tiedetään lähinnä hautalöytöjen perusteella. Hautalöydöt lienevät olleet vainajan juhlavaatteita ja kertovat arkipukeutumisesta melko vähän. Pyhävaatteissa oli hyvä lähteä rajan taakse. Vaatteet ja korut olivat hyvin paikkasidonnaisia ja niistä on voitu päätellä mihin väestöön vainaja kuului. Skandinaaveilla ja balteilla, jopa itä- ja länsisuomalaisilla oli omat muotinsa, jotka vaihtelivat ajan mukaan. Naisten pukeutumista on enemmän tietoa runsaampien korulöytöjen ja pronssikorujen- ja koristeiden vaatetusta säilövien ominaisuuksien vuoksi.

Vanhimmat korut ovat Suomessa tuontitavaraa, lähinnä Itä-Baltiasta. Varhaisimmat korut olivat pronssia ja toisinaan myös rautaa. Vanhemmalla rautakaudella suosittuja olivat erityisesti rengaskorut. Myös miehet käyttivät yksinkertaisia rannerenkaita. Myös sormuksia ja massiivisia kaularenkaita käytettiin.

Meiltä löydetyt lasihelmet
Vanhimmat Suomesta löydetyt helmet ovat vanhemmalta roomalaiskaudelta. Koko vanhemman rautakauden lasihelmet olivat täällä verrattain harvinaisia. Koko rautakauden ajan meillä tavataan paljon kiertämällä vedettyjä sinisiä soikeita helmiä. Lähes kaikki rautakaudelta Suomesta löydetyt helmet on löydetty naisten haudoista.

Kansainvaellusajan loppuun asti helmet olivat pääosin yksivärisiä, yleensä sinisiä tai vihreitä. Lasi oli kirkasta, joko läpinäkyvää tai läpinäkymätöntä. Muodoista tyypillisimpiä soikeita, sylintereitä tai tynnyrinmuotoisia. Aikakaudelta on löydetty myös useita segmentoituja kultafolio helmiä.

600-luvulla yleistyvät ja muodot monipuolisimmat. Merovingiajalta tyypillisiä olivat oranssit tynnyrinmuotoiset helmet. Yhä enemmän oli myös monivärisiä, nauhakuvioin, varsinkin risteävin aaltoviivoin koristeltuja helmiä. Myös vanhimmat Suomesta löydetyt mosaiikkikuvioiset helmet tunnetaan tältä aikakaudelta. Pohjanmaan Vöyristä on löydetty kaunis merovingiajan helminauha, jota voi käydä katselemasa Museoviraston sivuilla.

Viikinkiajalle tyypillisimmät helmet olivat valmistettu vedetystä lasiputkesta. 800-luvun alkupuolella tavallisia olivat katkaistut sylinterit, mutta vuosisadan loppua kohden segmentoidut yksi- tai useampiosaiset helmet tulivat muotiin. Suurinosa helmistä oli väriltään sinisiä, mutta myös vihreät ja keltaiset olivat suosittuja. Viikinkiajan lopulla muotiin tulivat joko yksivärisin- tai mosaiikiilasipaloin koristellut helmet.

Erityisesti keltaiset säteiset silmäkuvioiset helmet olivat suosittuja. Mustapohjaisia säteisellä silmäkuviolla tai risteilevillä aaltoviivoilla koristeltuja helmiä tavataan runsaasti. Lisäksi esiintyy yksivärisiä suunnikaslasipaloin koristeltuja helmiä, jotka ovat useammiten keltaisia, mutta myös vihreitä, turkooseja ja ruskeita. Viikinkikaudella esiintyy paljon muitakin kuin lasihelmiä esimerkiksi karneoli-, pronssi-, savi- ja fajanssihelmiä.

Monet viikinkiajan helmityypit olivat suosittuja vielä ristiretkiajalla. Etenkin keltapohjaisia säteisiä silmähelmiä tavataan paljon. Suosittuja olivat läpinäkyvät siniset tai keltaiset pitkitäin uurretut melonihelmet. Tavataan myös segmentoituja ja tynnyrinmuotoisia kultafoliohelmiä.

Lähdekirjallisuus:
Ranta, Helena: Suomen rautakautisista lasihelmistä, teoksessa: Kentältä poimittua 2, Museovirasto 1994.