Räätälöity jakkupuku

Jakkupuvun historia juontaa juurensa 1660-luvulle, jolloin naisten muotiin lainattiin ensi kertaa vaatteita miesten vaatekaapista. Tuolloin syntyi kaksiosainen ratsastusasu, johon kuului hame ja miesten vaatevarastosta tyylillisesti lainattu jakku.

Pian ratsastusasuja käytettiin kaikissa erilaisissa käytännöllisiin tarpeisiin. Tämän jakun alla ei kuitenkaan käytetty erillistä paitaa, vaan jakku oli napitettu kiinni ja sen alla pidettiin alusvaatteita.

Jakusta ja hameesta koostuvat kaksiosaiset kävelypuvut yleistyivät vähitellen 1800-luvun aikana. Jakku oli kuitenkin pikemminkin yläosa ja vasta 1890-luvulla yleistyi esillä pidettävän paitapuseron käyttäminen sen alla. Aiemmin jakun alla oli toisinaan 1800-luvun alussa käyttöön tullut paidake (chemisette), joka koostui lähinnä kauluksesta ja kopioi miesten paidan vaikutelmaa tyylillisesti, joskaan ei käyttötarkoituksellisesti.

1890-luvun uusi tyyli syntyi naisasianaisten lainatesssa tyylinsä miesten vaatekaapista, jolloin muotiin tuli räätälintyyli (tailor made). Miesten pukeutumistyyliä omaksumalla pyrittiin vertauskuvallisesti saamaan haltuun heidän valtansa. Näiden kaapista lainattiin muutakin kuin jakun kaavoitus, joka tuolloin muuttui merkittävästi koko aiemman 1800-luvun käytössä olleesta kaavoitustavasta.

Suurimman osan 1800-lukua naisten ja miesten vaatteet oli kaavoitettu hyvin eri tavoilla. Nyt miesten paitojen, jakkujen ja takkien kaavoihin lisättiin naiselliset muotolaskokset ja näin saatiin aiemmin vain miesten käytössä olleet kaavoitukset istumaan naisten vartalolle.  Jakkupuvun käyttö yleistyi 1920-luvulta lähtien, erityisesti työssäkäyvien nuorten naisten parissa. Pian jakkupuvusta oli tullut suosituin naisten päivävaate.

Housut olivat tulleet käyttöön pyöräily- ja urheiluharrastusten myötä vuosisadan vaihteessa. 1920-luvulla oli joukko naisia (garçonnes eli naiselliset pojat), jotka pukeutuivat poikamaisesti miesten vaatteisiin hameiden sijasta. Marlene Dietrich oli tunnettu naisellisesta smokistaan.

Sodan aikana naiset jalkautuivat miesten töihin ja muodissa oli käytännöllinen, miesmäinen pukeutuminen. Jakkupuku otti uuden askeleen pois naisellisuudesta kohti asiallisuutta. Sodan jälkeen palattiin kuitenkin vielä naiselliseen tyyliin, joka sitten muuttui vähitellen 1960-1970-lukujen aikana kohti asiallisempaa business tyyliä. 1980-luvulla voimaa haettiin korostetuista olkapäistä.

Housujen käyttö yleistyi naisten parissa vasta sodan jälkeen, lähinnä 1960-1970-luvuilla. Vielä 1970-luvulla vanhoilliset esimiehet saattoivat Suomessa vaatia naisalaisiltaan hameen käyttöä. Vasta 1980-luvulla vanhoillisimmatkin olivat joutuneet hyväksymään housujen käytön jopa työelämässä.

Kuuluisampia jakkupuvun sovelluksia on Coco Channelin 1950-luvulla luoma versio siitä. Chanel jakkupuvut olivat olleet suosittuja jo 1920-luvulla ja Coco kruunasi sodan jälkeisen paluunsa uudella yhdistelmällä, josta tuli välitön hitti. Alkuperäinen 1954 Chanelin jakkupuku koostui neuletakista (cardigan) ja siihen sopivasta hameesta. Sittemmin samantyylisiä neliskanttisia jakkupukuja alettiin myös ompelemaan villakankaista.