Kolme yötä jouluun on ...

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.

Muistan omasta lapsuudestani tuon laulun, jossa laskettiin, että jouluun on enää kolme yötä. Kun on enää kolmeyötä jouluun, on Tuomaan päivä, 21. joulukuuta. Vanhan laskentatavan mukaan siitä alkoi joulunaika, joka päättyi vasta loppiaiseen 6.1 tai toisen laskentatavan mukaan Nuutin päivään 13.1.

Entisaikoina juhlavalmistelut olivat Tuomaan päivänä jo pitkällä. Tuomaana tehtiin toisinaan suursiivous, minkä vuoksi puhuttiin touhu-tuomaasta ja savupirtin pesun ollessa kyseessä myös noki-tuomaasta. Itä-Suomessa Tuomaan päivään kuului oluen pano, nuotan veto sekä kynttiläin ja ryynien teko. Paikkakunnasta riippumatta se oli aikaa, jolloin tehtiin viimeisiä jouluvalmisteluja.

Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha.

Toisaalta monin paikoin Tuomaan päivää pidettiin puolipyhänä, jolloin varsinkaan naiset eivät suurempia askareita harrastaneet, korkeintaan pieniä käsitöitä tekivät. Rukki piilotettiin Tuomaan päivänä, eikä sitä ennen Loppiaista saanut kaivaa esille. Miesväki lopetti työn teon tähän päivään.

Laulun mukaan tontut ovat liikkeellä. 

Tuomhanpäivä on kolme päivää ennen joulua.
Päivä on silloin kolme päivää kannallaan,

sanovat vanhat,
ja niitä päiviä sanotaan pesäpäiviksi.
 Päivä on silloin pesässään.

Siitä alkaa päivä pitenemhän.
Jouluna päivä on kukonaskelta pitempi.

- Turtola 1913 -

Kuten muutkin vanhvat merkkipäivät, myös Tuomaan päivällä on ollut merkitystä vanhojen sääennustusten kannalta. Tuomaan päivän ja joulun välisiä päiviä on sanottu pesäpäiviksi, sillä silloin ajateltiin auringon pysyvän ikään kuin pesässään, paikallaan, ettei päivä lyhennyt eikä pidentynyt. Jos aurinko ei ole tuona aikana ilmaantunut, se on tiennyt sateista kesää. Pienikin pilkahdus on kuitenkin luvannut kuivaa ja poutaista säätä.

Tule meille Tuomas kulta
Tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
Sekä Tahvana tavota!
Meill' on leivät leivottuina,
Sekä piiraat paistettuina,
Olut o'ottaa puolikossa,
Viina leroo lekkerissä.
Ompa kystä aitassamme,
Paljon pantua eloa:
Sirkan siivet, torakan koivet,
Permusen peräpakurat.

Carl Larssonin näkemys muinaisesta keskitalven juhlasta.

Tuomaan päivän keskeinen merkitysperinne ulottuu jo esihistorialliselle ajalle, onhan Tuomaan päivä samalla keskitalven juhla "jule", jolloin muinaisskandinaavit uhrasivat Freijalle porsas-uhrinsa. Kristillisessä perinteessä päivää vietettiin apostoli Tuomaan muistolle, joka muistetaan sanonnasta "epäilevä Tuomas". Sanonnan alkuperä on Johanneksen evankeliumissa, jonka mukaan Tuomaan täytyi koskettaa Jeesuksen haavoja ennen kuin hän uskoi tämän ylösnousseen.


Epäilevä Tuomas kokeilee
haavoja.

Tuomas eli arameaksi 'Tau'ma' tulee kaksosta tarkoittavasta sanasta. Samaa tarkoittaa myös toinen häneen liitetty nimitys: Didymos, joka on kreikaksi kaksonen. Raamattu ei Johanneksen lisäksi paljon Tuomaksesta puhu. Myöhempien legendojen mukaan hänen uskotaan lähteneen lähtetystyöhön Intiaan, jonne hän perusti maan seitsemän ensimmäistä seurakuntaa.

Näiden seurakuntien jäännökset tunnetaan tuomaskristittyinä. Lähellä Intian itärannikolla sijaitsevaa Chennaita (entinen Madras) on pieni kukkula St. Thomas mount, jolla Tuomaksen uskotaan saaneen surmansa vuonna 72. Kristityt tunnetaan myös nimellä nasranit, sillä he ovat nasaretilaisen seuraajia. Alunperin jumalaspalveluskielenä käytettiin arameaa. Alkuperäiseiset seitsemän seurakuntaa olivat Keralan alueella, Intian länsirannikolla. Siellä kristityistä muodostui paikallisten juutalaisten tavoin oma kansanryhmänsä ja kastinsa.

Tästä alkaa myös blogin joululoma eli tapaamme taas alkuvuodesta.

Rauhallista joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2012