keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Moderni kirjastolaitos


Buckinhamin palatsin kirjasto.
Moderni kirjastolaitos syntyi uuden ajan alussa. Sen lähtö-laukauksena voidaan pitää kirjapainotaidon syntyä, joka monin-kertaisti saatavilla olevien kirjojen määrän. Samalla kun kirjat lakkasivat olemasta mittaa-mattoman arvokkaita, niiden jakaminen julkisesti tuli helpommaksi.

Renesanssin aikana perustettiin eri hoveihin kirjastoja, jotka muuttuivat myöhemmin kansalliskirjastoiksi. Ranskan kuninkaallinen kirjasto sai vapaakappaleoikeuden 1537, mikä takasi sen, että sieltä löytyivät kaikki tuon päivämäärän jälkeen Ranskassa painetut kirjat. Se oli perustettu jo vuonna 1367 Kaarle V:n kirjastoksi.

Humanistinen aate lisäsi kiinnostusta vanhaan kirjallisuuteen. Gutenbergin keksimä kirjapainotaito teki kirjoista kulutushyödykkeitä ja mahdollisti yhä uusien kirjakokoelmien perustamisen. 1500-luvulla kirjastojen ulkoasukin muuttui lukupulpettien vaihtuessa kirjahyllyihin. Kirjoja alettin luetteloimaan ja sitä varten syntyi erilaisia järjestelmiä 1600-luvulta lähtien. 


Kirjastojen kehittyessä lukijat
pääsivät käsiksi kirjoihin.
Myös luterilaisella käsityksellä kansan-opetuksesta oli merkityksensä lukutaidon leviämisessä, samoin kuin kirkon uudistus-liikettä vastustavalla vastareformaatiolla katollilaisella puolella. Kun valistuksen filosofit vielä alleviivasivat sivistyneen kansan hyötyä valtion vauraudelle, kehittyi koululaitos vähitellen. Luku-taitoisten määrän kasvaessa kasvoi myös kirjojen kysyntä, mutta harvoilla oli varaa laajoihin yksityisiin kokoelmiin. 

1600-1700-luvuilla oli kirjastojen kulta-aikaa, jolloin ne olivat erittäin suosittuja, kun yliopistot kehittyivät ja kansallisia kirjakokoelmia alettiin muodostaa. Englannin kansalliskirjasto, maineikas British Library, syntyi usean yksityisen kirjaston yhdistyessä 1753. Se on osa kansallismuseota. Ensimmäinen nykyaikainen yliopistokirjasto perustettiin 1737 Göttingeniin. Göttingenin kirjasto toimi maamme tieteellisten kirjastojen esikuvana. Tieteellisten kirjastojen kehitys jatkui 1800-luvulla eri tieteen alojen erottuessa.

Kielitieteilijä ja kirkonmies Claude Sallier tarjosi kirjastonsa julkiseen käyttöön Saulieun kaupungissa perustaen Ranskan ensimmäisen julkisen kirjaston. Puolassa ensimmäinen julkinen, kaikille avoin kirjasto avattiin 1747. Venäläiset valloittajat tyhjensivät kirjaston Katariina suuren määräyksestä 1794. Kirjoja palautettiin kuitenkin vähitellen 1842-1920, kunnes kirjasto taas kärsi toisessa maailmansodassa. Julkisista kirjastoista säädettiin Brittein saarilla vuonna 1850. Tuolloin päätettiin, että yli 10 000 asukkaan keskuksiin piti perustaa julkisin verovaroin kannatettu kirjasto.


Saksalainen kirjastolaitos

Saksassa kirjastojen kehitys uudella ajalla lähti paljolti liikkeelle keskiluokan valistuksesta ja pyrkimyksestä sivistykseen. Ennen 1700-luvulla kirjastot olivat usein hovien, kirkkojen, yliopistojen ja varakkaiden keräilijöiden hallussa. Ensimmäiset julkiset kirjastot alkoivat kuitenkin kehittyä vähitellen, kun alettiin perustaa paikalliskirjastoja. Osan niistä kokoelmat perustuivat uskonpuhdis-tuksessa hajotetuille luostarikirjastoille. Leipzigin paikalliskirjastossa oli vuonna 1700 peräti 14 000 opusta ja se oli auki kahdesti viikossa kaikille kaupunki-laisille.

Kirjastojen myötä syntyi lukutoukkia.
1700-luvulla Preussissa alkoi koko kansan oppivelvollisuus. Yhä useammat osasivat lukea ja kirjoittaa. Taustalla oli sekä valistuksen ideat että lukutaitoisen virkamiehistön tarve. Saksaksi julkaistun kirjallisuuden määrä kasvoi, eikä se enää rajoittunut uskonnolliseen kirjallisuuteen. Vuonna 1710 julkaistiin saksaksi 600 teosta ja vuonna 1800: 3900. Saksaksi julkaistiin klassikoita ja kirjoitettiin uusia mestariteoksia.
  
1760-luvulla alkoi lukuseurojen kulta-aika, joka lähti liikkeelle Pohjois-Saksasta. Vuoteen 1800 mennessä niitä oli perustettu jo 400. Näihin seuroihin uusi keskiluokka kokoontui jakamaan keskenään kirjoja ja keskustelemaan niistä. 1780-luvulla julkaistiin jo kymmen kertaisia määriä kirjoja verrattuna reilun puolen vuosisadan takaisiin määriin.

Erilaiset lukuhuoneet ja -salit tulivat muotiin, ja niissä myös keskusteltiin kirjallisuudesta. Puhuttiin lukukuumeesta ja -maniasta. Kaupalliset kirjastot keskittyivät viihdyttävään kirjallisuuteen. Niitä pyörittivät usein paikalliset kirjakauppiaat kirjan myynnin ohessa.

Ensimmäiset julkiset kirjastot sijoitettiin luokkahuoneisiin. Ne olivat auki muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Työväenluokka perusti 1800-luvulla omat kirjastonsa. 1900-luvun alussa oli Saksassa vallalla lukuhuone liike, joka tähtäsi kansan sivistämiseen. Se oli aikuiskasvatuksen edelläkävijä. 1900-luvun alussa kirjahyllyt avautuivat myös lukijoille, eivätkä olleet enää vain kirjastonhoitajan selattavissa. Uusi käsittelytapa omaksuttiin englannista.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lukuseurat eivät kyenneet enää rahoittamaan toimintaansa ja niiden tilat kunnallistettiin. Lukijamäärien kasvaessa monet kirjastonhoitajat pyrkivät rajoittamaan saatavilla olevaa kirjallisuutta sivistävään. Tästä ajatuksesta myös valtiovalta piti. Saksalaisen kirjastolaitoksen demokratisoituminen hidastui. Myöhemmin kansallissosialistien valtakausi toi mukanaan sensuurin ja kirjaroviot.


Kirjastolaitoksen kehitys Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa ei ollut samanlaista luostari- ja yliopistokirjastojen perinnettä kuin Euroopassa. Varhaisimmat julkisessa käytössä olleet kirjastot perustettiin Amerikkalaisiin siirtokuntiin anglikaanisen pastorin Thomas Brayn toimesta. Hänen ansiostaan syntyi 1695-1704 kirjastoa, joista osa oli seurakuntien ja osa maallisia kirjastoja. Tuolloin syntyi myös varhaisin paikallinen lainsäädäntö, joka määräsi kirjastojen ylläpidosta tietyissä siirtokunnissa.

Julkisen kirjaston pohjapiirros Bostonista.
 1700-luvulla kehittyi lainakirjastoja (circular library), joista sai pientä maksua vastaan lainata kirjan. Ne tarjosivat yleensä suosittua kertomakirjallisuutta, erityisesti aikakauden uutta suosikkia, romaaneja. Koulupiirien tuli tarjota kirjoja oppilaiden tarpeisiin, jolloin syntyi koulupiirien kirjastoja. Kirjat saatiin usein lahjoituksena, eivätkä ne aina vastanneet kasvatuksellisiin tarpeisiin.

1731 Benjamin Franklin järjestö tovereineen perusti Philadelphiaan kirjaston, josta saattoi lainata jäsenmaksua vastaan. Tämä oli ensimmäinen amerikkalainen kirjastoseura (eli yhteisökirjasto, Social library). Sen jälkeen tällaisista jäsenyyteen perustuvista kirjastoista tuli hyvin suosittuja. Eräs sen muoto olivat lehtikirjastot, Athaneumit, joista ensimmäinen perustettiin Bostoniin 1807. Niiden jäsenet olivat varakkaimmista kansanluokista. Lisäksi oli vielä ns. kaupallisia kirjastoja (mercantile library), jotka olivat jonkun hyväntekijän rahoittamia ja tarkoitettu keskiluokkaisia nuoria miehiä sivistämään.

Ensimmäinen julkisin varoin perustettu ilmainen ja yleinen lainakirjasto perustettiin New Hampshireen, Peterboroughin kaupunkiin 1833. Osavaltio oli kerännyt rahoja opiston (college) perustamiseen, mutta kun sitä ei saatukaan perustettua, jakoi rahat koulupiireille. Petersboroughin kaupunki päätti käyttää rahoja kirjastoonsa, josta sai lainata kirjoja ilmaiseksi. Ajatuksesta tuli suosittu ja 1849 osavaltio sääti ensimmäisenä lain julkisten kirjastojen tukemiseksi verovaroista.

Yhdysvaltalainen merkittävin julkisen kirjastolaitoksen tukija lienee skottilaista alkuperää ollut Andrew Carnagie. Yksistään vuosina 1900-1919 hän auttoi perustamaan yli 1700 julkista kirjastoa Yhdysvaltoihin. 1876 perustettiin Yhdysvaltain kirjastoyhdistys (American Library Association, ALA).  Amerikassa syntyi myös Deweyn aiheenmukaisiin kirjastoluokkiin perustuva luokitusjärjestelmä.

2 kommenttia:

Liirum kirjoitti...

Kiitos postauksesta, hyvää loppiaista ja alkanutta Uutta Vuotta !

Elli-neiti kirjoitti...

Kiitos samoin!