Amerikkalainen valmius-liike

Partiolaislupaus:
"Aina valmiina."

Kun partiolaiset ilmoittavat olevansa aina valmiina, he tuskin tarkoittavat samaa, mitä amerikkalaiset katastrofiin valmistautujat. Partiolainen on valmis kohtaamaan haasteita, mutta katastrofeihin valmistujat yrittävät hallita erilaisia pelkojaan tulevasta.

Valmiusliike (preppers, prepardness) on viimeinen käänne pitkässä vaihtoehtoelämäntapojen linjassa, jota amerikkalaiset ovat jo kauan harrastaneet. Aiemmin suositumpaa oli pyrkiä yksintertaiseen elämäntapaan (simplicity - simple living), säästeliäisyyteen (frugality), hitaaseen elämäntapaan (slow living / movement) tai omavaraisuuteen (esim. off-grid - sähköverkkojen ulkopuolella).

Siinä missä yksinkertainen elämäntapa irtisanoutuu tavaran ja omaisuuden haalimisesta ja off-the-grid eli irti-verkosta suuntaus pyrkii innokkaasti vapaaksi nykymaailman riippuvuuksista, valmiusliike suojautuu erilaisilta peloilta, joita muuttuva maailma ja ympäristönmuutos ihmisissä herättää.

Valmiusliikkeen juuret ja henki

1930-luvun kulkuri (hobo) laittaa
ruokaa ulkona.

Nykyinen valmiusliike on myös ydinsodan uhan varjossa syntyneen selvityjäliikkeen (survivors, survivalism) seuraaja. Kaikkein varhaisimmat juuret ovat nähtävissä jo suuren laman aikana 1929 lähtien. Uhka oli tuolloin todellinen, kun se nykyään monesti muistuttaa jälki-apokalyptistä scifi-kirjallisuutta (post-apocalypse), joka kertoo selviytymisestä jonkinlaisen maailmanlopun tai katastrofin jälkeisessä maailmassa.

Sen erottaa aiemmista liikkeistä myös sen henki. Aiemmin haluttiin irti nykyajan levottomuudesta ja hälystä - rauhallisempaan elämäntapaan. Kun taas valmistautujien elämäntapaa hallitsee usein pakkomielle ja lähes maaninen toiminta. Säästeliäisyyden sijaan varmuusvarastojen hankintaan ja tukikohdan rakentamiseen saatetaan käyttää pieniä omaisuuksia.

Nykyisen uuden aallon selvityjien lähtölaukaus lienee 9-11 eli syyskuun 11. päivän terroriteoissa 2001, jotka ravistelivat amerikkalaisten perusturvallisuutta ja uskoa asemaansa maailman johtavana kansakuntana. Sitä seurasivat useat muut terroriteot länsimaissa. 2007 alkanut taloudellinen lama lisäsi kansakunnan epävarmuutta. Tätä seurasivat 2009 sikainfluenssan aiheuttama paniikki, 2010 Haitin maanjäristys ja 2011 Japanin tsunami ja ydinonnettomuus. Yhdessä nämä ovat lisänneet pelkoja tulevasta.

Arkisella tasolla

Valmistautumisessa tulevaan ei ole sinänsä mitään uutta. Ennen nykyaikaisia turvaverkkoja jokainen talous säilöi ja varasi ravintoa talven varalle. Nykyaikainen valmistautuminen on tavallaan tämän johdannainen. Tietynlainen valmiusaate näkyy tiettyjen kansalaisjärjestöjen, erityisesti partiolaisten, vapaapalokuntien ja Punaisen Ristin toiminnassa.

Kodin pommisuoja 1950-luvulta.

Meilläkin suositellaan ihan viranomaisten toimesta varaamaan kotiin ns. kotivara, joka sisältää muutamaksi päiväksi tai noin viikoksi elintarvikkeita. Lisäksi suositellaan varaamaan vettä, lääkkeitä ja joditabletteja (lähinnä lapsille ja nuorille). Tähän saatetaan vielä lisätä vaipat ja muut hygieniatuotteet sekä radio ja taskulamppu paristoineen. Laajimmassa versiossa lisätään tölkinavaaja, kynttilä ja tulitikut, tuorekelmu, teipit ja muovipurkit, käteistä rahaa sekä mahdolliset lemmikkien tarvikkeet. Sähkökatkoksiin ja lämmityksen katkeamisiin kehotetaan myös varautumaan.

Tavanomaisimmat valmistautumisen muodot ovatkin ihan arkijärjellä ymmärrettävissä. Turvallisuussuuntainen valmistautuminen keskittyy tavanomaisten vaaratilanteiden välttämiseen ja niistä selviytymiseen. Siinä valmistautumaan selvitymään tulipaloista, tulvista, käärmeenpuremista, vihaisista koirista jne. Samaan jatkumoon kuuluu valmistautuminen lyhyisiin luonnonkatastrofeihin esim. runsaaseen lumentuloon, hurrikaaneihin. Riskialueilla tällainen valmistautuminen on hyvinkin järkevää. Ensiaputaitojen kehitämistä ja lääketieteellisten hätätilanteiden ennakointia voi pitää myös samankaltaisena tavanomaisena valmistautumisen muotona, jota Punainen risti järjestää.

Amerikoissa valmistautuminen liittyy melko läheisesti erätaitojen eli luonnossa selviytymisen taitojen opiskeluun, vaikka meillä sitä ehkä pidetäänkin enemmän luonnosta nauttimisen, vaeltamisen ja metsälläkäynnin perinteen jatkumona. Tämä suuntautuminen näkyy meillä mm. jokamiehen oikeuksina luonnosta nauttimiseen. Erätaitojen opiskelu on perinteisesti ollut lähellä partioliikettä.

Mielikuvituksellisempia muotoja

Sen sijaan omituisempia piirteitä saavat ne valmistautumisen muodot, joissa keskitytään harvinaisempiin ja mielikuvituksellisiin selviytymistilanteisiin. Niissä valmistaututaan esimerkiksi pitkiin luonnonkatastrofeihin, joissa ruoan saanti on poikki pitempiä aikoja. Jotkut valmistautuvat pysyvämpiinkin luonnon muutoksiin kuten jääkauteen, ilmaston lämpenemiseen, jättitulivuorten purkauksiin, asteroidien iskuun, ydintalveen tai muihin vastaaviin harvinaisiin tai vaikeasti ennakoitaviin tapahtumiin.

Chmielowski: Kuolema ratsailla.
Osa kristillisistä liikkeistä on
vuosituhansien kuluessa
odottanut maailmanloppua.

Pelätään myös erilaisia tartunta tauteja, jotka aiheuttaisivat paikallisia tai maailmanlaajuisia epidemioita (pandemia). Viimeisin suuri epidemia oli 1918 levinnyt espanjankuume eli kotoisemmin sikainfluenssa. Se ei saanut aikaan samanlaista tuhoa levitessään uudelleen 2009. Pelkoa ovat aiheuttaneet mm. ebola, sars ja lintuinfluenssa. Pelottavia tauteja on paljon ja niihin valmistaudutaan eristäytymiskeinoin.

Näiden lisäksi odotetaan väestönkasvun aiheuttamaa luonnon romahdusta, talouden romahduksen aiheuttamaa hyperinflaatiota, öljyhuipun saavuttamista eli öljyn saatavuuden vähenemistä, raamatullista maailmanloppua (apokalypsis) ja ties mitä muuta.

Ehkä oudoin suuntaus on James Wesley Rawlesin romaanien ja muiden kirjojen innoittama valmistautuminen. Rawlesin seuraajat ovat konservatiiveja, jotka valmistautuvat vetäytymään linnoitettuihin piilopaikkoihinsa. He ovat usein hyvin aseistautuneet. Useimmat heistä varastoivat ruokaa vuosiksi eteenpäin. Omavaraisuuden ja maanviljely taitojen harjoittelu yhdistää heidät aiempaan irti-verkosta ja omavaraisuus aatteisiin.