Lastenhoito menneinä aikoina

Lapsuuden historiasta on monenlaisia käsityksiä. Joidenkin käsitysten mukaan lapsia ei aiemmin mielletty lapsiksi ollenkaan, vaan pieniksi aikuisiksi. Eräiden käsitysten mukaan lapset kuolivat niin usein, ettei vanhemmilla ollut varaa kiintyä heihin liiaksi. Kolmannen käsityksen mukaan, ulkoisista eroista huolimatta, lapsia pidettiin lapsina myös aikaisemmin ja heitä rakastettiin ja surtiin niin kuin nykyäänkin.

Biologisesta näkökulmasta useimpien lasten ja äitien välille syntyy tiivis suhde pian synnytyksen jälkeen. Lapsi elää symbioosissa äitinsä kanssa usean vuoden ajan. 1700-1900-luvuilla uudenlaiset äitiys- ja terveyskäsitykset alkoivat muokkaamaan länsimaista kuvaa äitiydestä. Osa käsityksistä oli todellisia edistysaskelia, mutta toiset niistä on myöhemmin myös haastettu.

Lapsi  matkassa

Länsimaissa suosittujen lastenvaunujen historia ulottuu 1730-luvulle, mutta vasta 1840-luvulla niistä tuli yleisesti suosittuja. Siitä ennen lapsia kannettiin ympäriinsä. Yhä edelleen esimerkiksi Etelä-Italiassa pienten lasten kanniskelu (lähinnä sylissä) on yleistä. Samantapainen käytäntö jatkuu myös monissa kolmannen maailman maissa, usein ihan puhtaasti käytännöllisistä syistä.Kovin pitkään ei ole ollut edes tarjolla rattaita jotka sopivat huonompaa maastoon.

Eräiden tutkijoiden mukaan esihistorialliset "kantoliinat" edistivät ihmislajin aivojen kasvua, koska ne mahdollistivat vauvojen hitaamman kehityksen. Tutkijat uskovat, että jonkinlaisia esihistoriallisia äidin liikkumisen mahdollistavia kantovälineitä on käytetty jo yli 2 miljoonaa vuotta. Lapsen kantamisella lähellä äidin tai hoitajan vartaloa on monenlaisia terveydellisiä etuja.

Ennen lastenvaunujen yleistymistä erilaiset kantamiseen käytetyt liinat ja huivit olivat yleisiä myös Euroopassa, esimerkiksi Walesissa ne tunnettiin nimellä Siol Fagu eli imetysliina. Tiedot lasten kantamisesta liinoissa perustuu lähinnä keskiaikaiseen ja myöhempään taiteeseen, sillä kuvauksia tavasta ei juuri ole säilynyt. Walesissa perinne on kuitenkin jatkunut näihin päiviin saakka katkeamattomana. Eräissä osissa Eurooppaa kantamisen apuna olivat eräänlaiset kehikot, joihin lapsi kapalointiin. Joissain paikoin oli tosin tapana ripustaa kapalo lähelle työskentelypaikkaa, eikä kantaa sitä äidin selässä työssä ollessa.

Aiemmin vauvat oli tapana kapaloida. Vanhimmat tunnetut kapalointiin liittyvät esineet ulottuvat ajalle 4000 eaa. Lapsia on kapaloitu lähes kaikkialla maailmassa. Koska kapalointi tunnetaan sekä uudella että vanhalla mantereella, saattaa se olla käytäntönä vielä paljon tätäkin vanhempi. Kapalointia alettiin pohtia 1600-luvulla ja 1700-luvulla siihen suhtauduttiin jo nihkeästi. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kapalointi lisää lapsen turvallisuuden tunnetta, parantaa pienokaisen unta ja vähentää esimerkiksi kätkytkuoleman riskiä. Kapaloinnista on hyötyä erityisesti aivan pienille lapsille, vanhemmat lapset eivät siitä hyödy samaan tapaan.

Levolla

Varsinaiset makuuhuoneet 1600-luvulle saakka harvinaisia ja vuoteita tai makuusijoja saattoi olla missä tahansa huoneessa. Vuoteet olivat tuolloin yleensä pieniä komeroita, jotka erotti muusta huoneesta paksu verho. Päiväsaikaan niitä saatettiin käyttää istumiseen. Yöllä ne olivat verhon ansiosta lämpimiä ja huonosti lämmitetyissä taloissa lämpimin paikka pienelle lapselle olikin vanhempiensa vuoteessa. Varsinkin imettävät äidit ovat yleensä alitajuisesti tietoisia lapsistaan, eivätkä näin ollen kieri pienokaistensa päälle. He tekevät myös alitajuisesti hoitotoimentpiteitä unissaan.

1800-luvulla yleistyneet pienokaisten tukehtumiskuolemat sängyissä olivat ilmeisestikin tapa päästä eroon ei toivotuista lapsista. Ne johtivat kuitenkin sivistyneistön käsitykseen, ettei lasten ollut hyvä nukkua vanhempiensa vieressä. Nykyajan seurantatutkimusten tulokset eivät tuekkaan näitä vakiintuneita käsityksiä. Päinvastoin yhdessä nukkumisen katsotaan tukevan imetystä. Ainoita esteitä vanhemman vieressä nukkumiselle ovat vanhempien ylipainoisuus, päihteiden käyttö, vesisänky ja runsaat vuodevaatteet ja tyynyt.

Aiemmin kehtoja saatettiin käyttää nimenomaan päiväuni vuoteina, joissa lapsi saattoi levätä äidin työskennellessä ja jossa lasta oli helppo liekuttaa. Kuten myös kapalot, myös erilaiset kehdot on tunnettu sekä uudella että vanhalla mantereella. Vauvansängyt yleistyivät vasta 1800-luvulla. Vähitellen pienokaiset saivat jopa oman huoneen.

Lasten nukuttamiseen käytetyt tuutulauluja tunnetaan kaikkialla maailmassa. Suurin osa niistä oli kansanlauluja, joita äidit oppivat jo lapsuudessaan. Klassisen musiikin kultakaudella myös suuret säveltäjät sävelsivät uusia tuutulauluja. Osa joululauluistakin on sävelletty ikäänkuin tuutulauluiksi Jeesus-vauvalle. Suomessa vanhimmat tunnetut kehtolaulut ovat kalevalamitassa, mutta jopa perinteisiä kehtolauluja on syntynyt eri aikoina. Nykyään kehtolauluiksi käytetään myös erilaisia uudempia lauluja.

Siisteyskasvatusta

Sekä suomen että keskiaikaisen englanninkielessä (daiper) vaippa on alunperin tarkoittanut yleensä kangasta. Englannin kielessä vaippa vakiintui nykykäyttöönsä noin 1590-luvulla. Lämpimissä oloissa vaippoja ei ole välttämättä käytetty, mutta kylmemmillä leveyspiireillä jonkinlaiset rätit ovat olleet ainakin talviaikaan enemmän ja vähemmän pakollisia. Saattaa kuitenkin olla, että lapset lähinnä vain kapaloitiin.

Nykyaikaisen vaipan kehitys alkoi 1800-luvulla, jolloin syntyivät hakaneulat niiden kiinnikkeiksi. Kenties vaipparallin hankaluudesta johtuen vaippoja ei aiemmin aina vaihdettu niiden kastuttua, vaan niiden annettiin vain kuivua, ennen hygienian merkityksen ymmärtämistä. Vaipoissa saatettiin käyttää kuivikkeena esimerkiksi rahkasammalta, jolla onkin hyvä imukyky ja se on myös luontaisesti antiseptista. Vaikka lapsi osaakin ilmaista halunsa ulostaa tai virtsata hyvinkin pian, pissattaminen ei ulko-oloissa olisi talvikylmällä ollut kovin käytännöllistä.

Sisätiloissa pieniäkin lapsia on kuitenkin ilmeisesti potatettu pitkään aina kertakäyttövaippojen ilmestymiseen saakka. Apuna on käytetty erilaisia pottaloruja, joista osa on säilynyt meillä eri perheissä. Säännöllisesti käytettyinä ne ovat viestineet hyvinkin pienelle lapselle, että nyt oli hyvä aika tehdä tarpeensa. Ne olivat myös lempeä tapa opettaa lapselle pidätystä ja tarpeiden ajoittamista.

Aiemmin esimerkiksi anglo-saksissa maissa oli ollut voimassa sangen väkivaltainen tapa opettaa pienet lapset pakottamalla potalle mahdollisimman varhain. Tämä nojautui kenties viktoriaanisiin siisteyskäsityksiin. Vastareaktiona monissa maissa annettiin 1960-luvulla ymmärtää, että varhainen potalle opettaminen oli suorastaan pahasta. Samoihin aikoihin myyntiin tulivat ensimmäiset kertakäyttövaipat, jotka helpottivat uuden sanoman omaksumista.

Kiinassa on muuten taaperoilla edelleen käytössä haaroista avoimet housut, joiden ansiosta he voivat tehdä ulkona ollessaan hätänsä siihen missä ovat. Tapa on edelleen yleinen maaseudulla, muttei tosin enää kaupungeissa, joista ne ovat vähitelleen häviämässä kiitos länsimaisten vaippojen levittäytymisen. Edelleenkin niitä tosin käytetään paikoin kuumalla ilmalla. Vaatteet ovat tarjonnet säädyllisyyttä, mutta kuitenkin tehneet vaipat tarpeettomiksi.