Kauneutta kaiken aikaa



José-Manuel Benito: Lauselin Venus.



Ihmisen käsitys inhimillisestä  kauneudesta  syntyy jo varhais-lapsuudessa. Keskimääräinen näkemys kauneudesta vastaa keskimääräisiä kasvoja. Symmetrisyyskin on tärkeää. Naisilla hoikka uuma (eli vyötärö) on eräs eri kulttuureja lähes poikkeuksetta yhdistävä kauneusihanne. Ajatus kauneudesta katsojan näkökulmana ulkonäköön on peräisin sekä 900-luvun irakilaiselta matemaatikolta Ibn al-Haithamilta että länsimaiselta 1700-luvun filosofilta David Humelta. 

Ulkonäköíhanteet ovat kuitenkin muuttuneet vuosisatojen ja tuhansien kuluessa. Kun suuri osa työtätekevästä luokasta työskenteli kesäisin ulkona pelloilla, ihailtiin vaaleaa ihoa. Kun työ siirtyi sisätiloihin, alettiin vähitellen ihailla ruskettunutta ihoa. Kun ruoasta oli puute, olivat muodissa rehevät muodot, mutta kun ruokaa on tarjolla yllin kyllin, ihaillaan laihuutta.

Kun olosuhteet vaativat alaluokan naisilta raskasta, lihaksia kasvattavaa työntekoa, muodissa olivat hennot vartalot. Korsettiin puristettu vartalo ei alun alkaen sallinut työskentelyä ja oli sekin joutilaan luokan tuntomerkkinä. Kun suurin osa naisten työpäivistä kuluu istualtaan työpöydän ääressä, sporttisuudesta ja hillitystä lihaksikkuudesta on tullut naistenkin ulkonäössä suosittua. Yleensä muodissa tuntuukin olevan se, mikä on vaikeinta saavuttaa.

Varhaisinta tunnettua kauneuskäsitystä edustavat kivikautiset naispatsaat. Ne edustavat reheviä, raskaana olevia naisia, joilla on leveät lanteet ja suuret rinnat. Niistä parhaiten tunnettu ja eräs varhaisimmista lienee myöhäispaleoliittinen WillendorfinVenus noin 25 000 vuoden takaa. Varhaisin tunnettu myöhäispaleoliittinen patsas ovat kuitenkin vielä noin 10 000 vuotta sitäkin vanhempi. Tyyliltään patsaat ovat melko samanlaisia, tosin Willedorfin patsas on viimeistellympi. Kaikki patsaat eivät olleet yhtä muodokkaita, vaan jääkauden aikana valmistettiin myös hoikkia naishahmoja.

Varhaisia egyptiläisiä norsunluukampoja Naqadan
kulttuurin piiristä. Julkiseen käyttöön.

Kauneudenhoidon varhaisimmat juuret

Kautta historian ulkonäköä on pyritty parantamaan eri keinoin. Näitä keinoja voidaan yhdessä kutsua kauneuden hoidoksi. Koristautuminen on todennäköisesti eräs vanhimpia inhimillisiä tapoja. Se tunnetaan kaikkien kulttuurien parista. Vaikka lännessä on korostettu naisten koristautumista, ovat miehet monissa kulttuureissa kinnittäneet paljon huomiota ulkonäköönsä.

Hiustenhoidon historian ensimmäinen ihmisen valmistama väline lienee kampa. Ennen kampojakin hiuksia lienee suorittu sormin. Yksinkertaisimmat ja varhaisimmat kammat lienevätkin eräänlaisia ihmiskäden kehittyneempiä versioita. Vanhimmat tunnetut kammat on löydetty nekin Lähi-Idän esihistoriallisten kulttuurien piiristä niinkin varhain kuin vuosina 12000-9500 eaa Levantissa, nykyisen Palestiina-Syyrian alueella vallinneen Natufin kulttuurin piiristä. Kulttuuri sijoittuu ajankohtaan, jolloin siirryttiin vähitellen metsästäjä-keräilijä kulttuurista pysyviksi maanviljelijöiksi.  

Kampoja on löydetty runsaasti myös egyptiläisistä esidynastisista haudoista. Aikakaudelta peräisin olleita kampoja saatettiin käyttää esimerkiksi päätäistä eroon pääsyyn. Vanhin tunnettu skandinaavinen kampa lienee 2500 eaa peräisin oleva Ruotsin Gotlannista löydetty kivikautinen luukampa. Kamman kaltaisia leimaisimia on käytetty myös kampakeraamisten saviastioiden koristeluun (3300-2800 eaa). Siitä, olivatko ne hiustenhoitovälineitä, ei kuitenkaan tiedetä mitään.

Kosmetiikan historia nousee historian hämärästä. Vanhimmat egyptiläiset kauneudenhoitopaletit ovat esiklassiselta ja esidynastiselta kaudelta egyptiläisten kulttuurien piirissä alkaen 4000-luvun eaa puolivälistä. Niitä on löydetty myös 3000-luvulle eaa sijoittuvan varhaisen nuubialaisen kulttuurin piiristä. Todennäköisesti maavärejä on käytetty kaunistautumiseen kuitenkin jo paljon tätä aiemmin. Monissa näistä varhaisista paleteista kuvataan eläinhahmoja tai ne saattavat jopa olla eläinten muotoisia. Paletteja käytettiin ihomaalien valmistamiseen.